Tämä viikko on sydänlasten viikko. Paljon tunteita, paljon muistoja joihin palata ja jotka todeksi elää jälleen. Sydänlapsen vanhemmuus on ollut raskain ja rakkain tehtävä joka minulle on annettu. Aika on kasvattanut ja opettanut sen, jotta kaikesta selviää. Kipu koulii meitä ja sillä on aina jokin tarkoitus. Tänään ymmärrän enemmän miksi tämä kaikki tapahtui meille. Koskaan en saa täydellistä vastausta kaikkeen mutta osaan jo nähdä syitä miksi juuri meidän piti nöyrtyä ja kasvaa. Minä kiitän jotta tänään ymmärrän enemmän mitä on elää hetkessä ja kuinka hetki on kalleinta mitä omistamme.
Tämä viikko on sankareiden.
Sydänlapselleni
Ensimmäinen merkki sinusta,
tuo hento ja hauras syke minussa,
en ollut uskoa sitä todeksi,
uusi elämä asuu lämpöni suojassa.
Minä suojelin sinua kaikelta,
kannoin sinua lämmössäni,
haaveilin päivästä kun kohtaamme,
haaveilin ajasta kun yhdessä kasvamme.
Sinä synnyit niin täydellisen kauniina,
viaton ja uljas elämä hehkui sinussa,
poski poskellani,
käsi kädessäni,
sinä rakkautemme hedelmä.
Tie kulki outoja polkuja,
murruimme yhdessä,
mutta kasvoimme vahvemmiksi kuin koskaan,
aika pysähtyi,
mutta se käänsi uuden sivun elämässämme.
Tänään minä kiitän,
Sinä,
Minä,
Me,
selvisimme.
Sydän mursi meidät,
sydän kokosi meidät yhdeksi.
Lapseni,
sinä olet olemassa,
ja me olemme olemassa sinua varten.
Jatka matkaasi iloiten,
ja opeta meille yhä uudestaan pienen hetken voima.
