Pyöräilykypärä

Kello raksuttaa seinällä ja minä istun aikaa sen alla. Uni ei saavu vaikka sitä jo odotin. Nyt on hyvä hetki antaa ajatuksille tilaa ja järjestää ne kirjaimien jonoksi. Valvotko sinäkin? Istu kanssani hetki jos sinulla aikaa.

Poikamme hämmästyttää yhä uudestaan meitä. Hänen touhunsa ja ilo tarttuu silmäkulmaan ja koen olevani elossa. Suurin villitys on pyöräily. Olen itsekkin intohimoinen ihminen ja pieni ripaus siitä on taitanut poikaan periytyä. Hänen intohimonsa nimi on pyöräily. Aamun ensi tunneista pieni sormi osottaa eteisen kaappia ja sana kiirii ilmoille: pää,pää. Tämä tarkoittaa, jotta pyöräilykypärä tulisi saada päähän. Eihän siinä muu auta kun tarttua tuumasta toimeen. Kypärä onkin mieluisa kaveri kun syömme aamupalaa, kuljemme autolla tai leikimme legoilla. Eräs päivä imuroimme molemmat omat kypärät päässä. Minä iloitsen poikani ilosta ja vaikka se vähän hupsua onkin niin tuo pieni kypärä pitää sisällään suuren määrän onnea.:)

Toinen iloa tuova asia on naapurin 3- ja 5-vuotiaat tytöt. Eräs päivä ovikello soi ja pieni tytöntyllerö kesäpaita päällä kysyi poikaamme leikkimään. Vastaus oli varma. Siinä he kävelivät pieni mies ja naapurin tytttö. Molempien askel varma ja vakaa. Matka kohti hiekkalaatikkoa oli selkeä. Minä äitinä en ymmärrä sitä kaikkea mitä lapset keskenään näkevät. Heitä seuratessa vain aavistan jotakin siitä maailmasta joka on mahdollisuuksia täynnä. Jokainen päivä on uusi retki ja mahdollisuus. Huvipuisto on auki kun hiekkalelut kolisee kakkulaulun alla tai liukumäki antaa vauhtiaan. Onni asuu hetkessä, ja hetki on tässä ja nyt.

Huomenna saamme omaan pihaan hiekkaa ja juhlat voivat meilläkin alkaa. Pihakalusteet ovat valmiina paikallaan ja grilli huutaa seuraa. Taidamme jokin päivä pitää pihakekkerit. Kutsua nuo naapurin ihanat tytöt kylään ja keittää hiekkakahvia pannussa. Nauttia elämästä joka antaa parastaan. Viime kesänä en uskaltanut haaveilla kun pelko halkoi mieltä. Nyt pelko on voitettu ja sota on ohitse. Rauhanlippu heiluu ja sen alla on turvallista astella. Odotan jo huomisen seikkailua.......

Pyöräilykypärä

Pieni kypärä jonka sisällä salaisuus asustaa,

se herää eloon aamuisin,

ja iltaisin hattuhyllylle uinahtaa.

Monet nauraa ja sinulle hymähtää,

kun sinä totisena istut ja pässäsi pidät tuota ihanaa kypärää.

Minä astun kanssasi leikin maailmaan,

ja yhdessä pyöräilemme kohti seuraavaa unelmaa.

Leikin maassa ei sääntöjä ole tai rajoja ahdistavia,

ei etsitä toisista vikoja tai kiusata heikompia.

Leikin maassa kaikki on totta ja unelmat toteutuu,

pieni voi olla suurta ja satu eläväksi muotoutuu.

Leiki lapseni pieni, leiki vain,

minä leikeistäsi voimaannun ja iloni tänäänkin sain,

Minä toivon, jotta et kadota tuota taitoa koskaan,

etsi mielikuvituksesta ilo vaikka muu maailma hukkuisi loskaan.

Elä todeksi tarinasi tuon pienen kypärän alla,

minä suojelen sinua, 

sinua ei pure paukkuva pakkanen ei hyytävä halla.

 

 

Pieniä kirjaimia jonossa

Pienet varpaasi kutittaa käsivarttani,

jokaisella hipaisulla kosketat sieluni pintaa,

minä voimaannun jokaisesta eleestäsi,

ja sydämeni soi kiitosta.

Yhä uudestaan osaat tehdä minut sanattomaksi,

tämä maailma vailla sanoja on äärettömän kaunis,

olet avannut sieluni silmät näkemään,

huomaan, jotta ennen olin sokea.

Kivun kuohut ja tyyntynyt myrsky,

sinä olet muokannut minua kuin vesi kallion pintaa.

Otan hetkestä kiinni ja huomaan sen:

elän keskellä ihmettä.

Sinä olet muotokuva rakkaudesta,

ja osoitus Jumalan uskollisuudesta.

Me saamme olla väylänä elämälle,

kivulle, ilolle ja rakentavalle rakkaudelle.

Pihamme kupeessa kukkii kukkasato,

kesä on saapunut,

pihamaalla pieni pallo ja kottikärryt,

elämä herää eloon kun kurkistan uinuvaa pihaa verhojen välistä,

pienet jalanjälkesi ovat täyttäneet pihamme, kotimme ja sydämemme,

jatka matkaasi tietäen:

 olet suuri ihme, meidän oma sydänkäpy.

.

Eläköön kesä!

Aurinko paistaa. Sinä tuhiset untasi ikkunan alla. Naapuri ulkoiluttaa koiraansa joka siemaisee ruohotupsusta kesän tuntua. Päivä on kaunis ja tuoksuu arjelle. Turvalliselle ja lämpöiselle. Minä kirjaan ajatuksiani kahvikupin äärellä. Istu kanssasi auringon alla.....

Tämä uusi elämä on niin voimauttavaa. Rajat ja lääkkeiden tahdittama arki on takana ja edessä meidän oma maailma. Saamme  vapaammin tutustua elämään ja kokea yhdessä asioita, jotka tuovat meille kaikille iloa. Minä liikutun yhä uudestaan siitä voimasta ja onnesta, joka huokuu poikamme olemuksesta. Jokainen päivä on hänelle uusi seikkailu. Pienet kengät eteisessä kutsuvat kulkemaan heti aamusta. Pihamme on kuin huvipuisto. Ruohon raikkaus, multakasa, hiekkalelut, pyykkiteline, kottikärryt, niistä sinä rakennat onnenmaasi. Eilen kun teimme pihahommia murumme laski liukumäkeä kukkapenkin päältä. Pieni pylly mullan maalaama. Minä hymyilin ja iloitsin. Eläköön elämä!

Aloitimme myös uudestaan maitokokeilun kun mahatauti on voitettu. Kokeilussa soijamaito. Alustavasti näyttää hyvältä ja oireita kokeilusta ei ole tullut. Poika on jo pitemmän aikaa syönyt soijajugurttia joten elimistö on jokseenkin tottunut soijaan. Jos maito sopii niin saamme jättää taaksemme myös kalliin Neocate Advance maidon joka tulee aina valmistaa annos kerrallaan jauheesta. Olemme saaneet myös lisää ruoka-aineita pojan ravintoon, joka on suuri ilonaihe. Vielä koittaa päivä kun me kaikki voimme syödä samaa ruokaa lounaalla. Sitä jo odotan.:)

Huomenna on rokotuspäivä. Leikkauksesta on aikaa jo kuukausi joten rokotusohjelma saa käynnistyä uudestaan. Suuri ilo on myös se, jotta kainaloista saa jälleen nostaa kun 5 viikkoa on takana toipumista. Pieniä mutta meille niin suuria asioita. Tuo sankariviiva rinnassa muistuttaa jokainen päivä siitä mitä on taistella yhdessä. Minä voimaannun lapseni voimasta ja tiedän jotta me selviämme yhdessä tuli mitä tuli. Eilen kyyneleet valuivat poskillani kun pidin miestäni kädestä kiinni ja ymmärsin kuinka onnekas olenkaan. Minulla on kaikki mitä tarvitsen. Lapseni, mieheni, oma koti ja pieni kasvimaa. Minä kiitän elämästä, minä kiitän taistelusta, joka on tehnyt meistä vahvemmat elää ja olla.

Seikkailu jatkuu alla olevan laulun sanoin:)
                                             Ihme ja Kumma
Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen, niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla, ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla, mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Maalla on mukavaa.....

Lempeä ilmanhenki hyväilee maalaismaisemaa. Linnut laulaa kuin tuutulaulua luomakunnalle ja pikku hiljaa ympäristö uinahtaa. Kotipihani rappusilla kukkii orvokit ja pihan perällä vahtikoira kuorsaa. Ilmassa on kaikki aineet onneen. Siemaisen kesän tuntua ja hymyilen. 

Olemme olleet lomalla maaseudulla nyt viikon. Mieheni joutui palaamaan työhön mutta me jäimme pojan kanssa vielä lomailemaan. Kotimaisemat, lapsuuden muistot ja rakkaat ympärillä antavat jokaiseen päivään paljon sisältöä. Loma alkoikin niin ihanissa ja rakkaissa merkeissä kunnes...........

...........saapui norovirus. Viikossa 17 lähipiirimme ihmistä on kaatunut taudin alle. Minä ja poikani olemme yhdet heistä. Pieni mies on joutunut koville ja koko keho on vain taistellut virusta vastaan. Onneksi pienin askelin ravinto ja neste alkaa pysyä kehossa niin jotta se ravitsee ja vahvistaa meitä. En olisi uskonutkaan kuinka heikoksi tämä tauti voi meidät viedä.

Välillä on vaikeaa oppia elämään uuden sydämen kanssa. On aika opetella katsomaan enemmän poikaa kuin sydäntä. Tulevaisuudessa kohtaamme lastensairaudet niin kuin muutkin lapset joilla ei ole sydänvikaa. On aika oppia rauhoittumaan ja opetella luottamaan elämään. Poika selviää ja vahvistuu. Pöpöt ja virukset on vain elettävä vaikka välillä kovin tiukille joudumme. Tämä on elämää, lapsen elämää:)

Maaseudun rauha kätkee meidät syleilyynsä ja on aika nauttia kun tauti on voitettu. Nurmella odottaa kottikärryt jo huomista ajelua. PIeni mies istuu kyydissä kuin isäntä ja uhkuu iloa. Minä kiitän jokaisesta retkestä yhdessä. ÄItienpäivän alla istuimme pojan kanssa metsässä valkovuokkojen keskellä. Pieni käsi piti minun kädestä kiinni ja pieni suu sanoi: kukka. Minä liikutuin ja talletin hetken sydämeeni. Siinä palassa metsää asui onni.

Valo herättää eloon

Kevät kuljettaa eteenpäin. Valo virtaa ja voimistaa. Lumen alta elämä nostaa päätään ja kertoo: on aika jatkaa matkaa. Hiekka rapisee jalkojen alla ja valo näyttää suunnan. Kaamos on väistynyt. Tänään kun avaan kotimme verhot, avaan myös uuden päivän mahdollisuuden. Huumannu keväästä kanssani.

Viime päivinä olen paljon miettinyt kaikkea mitä meillä on takana koettuna ja elettynä. Olen myös miettinyt kaikkea sitä mitä on edessä vielä tuntemattomana. Häkellyn siitä, kuinka paljon asioita ja tunteita 1,5 vuoteen voi mahtuakkaan. Pelosta on noustu elämään, surusta iloon ja epätoivosta toivoon. Olemme saaneet mahdollisuuden ja sen myötä uuden elämän. Olemme mieheni kanssa joutuneet elämän meren myrskyihin mutta onneksi otteemme toisistamme ei ole kadonnut. Me selvisimme ja selviämme yhdessä. Me olemme taistelupari elämän sotakentillä.

Hämmennyn yhä uudestaan myös kaikesta siitä mitä poikamme elämä on saanut leikkauksen jälkeen. Nuo kauniit sormet, varpaat, huulet, kieli ja se kaikki voima joka säteilee, jokaisesta eleestä ja päivän touhusta. Väsymyksen uuvuttava kaapu on pois ja tilalla on elävän elämän laulu. Tuo pieni mies joka aamusta iltaan muistuttaa meitä siitä, mitä on taistella ja elää elämälle. MInä rakastan elämää ja sitä jotta saan omistaa palan kultaa.

Poikamme on toipunut tasaista vauhtia ja jokainen päivä on uusi seikkailu. Nautimme ulkoilusta, pallopeleistä, keinusta ja siitä, jotta meidän elämässä ei ole enää rajoja. Rajoina on rakkaus ja sen kantava voima. Me saamme yhdessä hullaantua elämästä ja mennä sinne minne tuuli meitä vie.

En osaa kirjoittaa kaikkea sitä mitä koen. Uskallan tänään sanoa, jotta kaikki tämä koettu ja jaettu elämä sydänsairaan lapsen vanhempana on antanut enemmän kuin ottanut pois. Lapseni särkyminen on ollut uuden alku. Nöyränä kiitän siitä mahdollisuudesta, jotta hänen kauttaan olen näin kipeälle mutta kauniille matkalle päässyt.

Elämäni miehet odottaa minua. Juon kahvin loppuun ja pyyhin poskeltani onnen kyyneleen. Käperryn miestäni vasten ja aijon sanoa sen: MInä rakastan sinua.