Uhmaikä

Sinä pieni ihana poikani. Sinä joka saat kaiken sekaisin niin onnessa kuin raivossa. Mitä kaikkea mieleesi mahtuukaan? Kumpa itse muistaisin miltä tuntui kasvaa isoksi. Mitä kaikkea mielessäni olikaan ja kuinka turhauttavaa olikaan kun kukaan ei ymmärrä mitä mielessä pyöriikään. Tämä on vaihe nimeltä: Uhma. Me olemme sinun rinnalla satoi tai paistoi. Saat kasvaa ja me kasvamme sinun rinnalla. Kaadutaan ja noustaan yhdessä.

Sinulle rakkaani tämä runo:

Uhmaikä

 
Miten pienessä ihmisessä asuu noin paljon tahtoa,
pieni valtakunta jossa marssii oma armeija,
on paljon vallattavaa,
jokaista ovea tulee tempoa,
sillä ei koskaan tiedä onko sen takana seikkailu.

Joskus olen avuton,
makaat maassa ja itket sydämesi käsivarsilleni,
en tiedä mitä koet,
miten tahto repii sinut itsenäiseksi.
Pyydän voimaa ottaa vastaan annettavasi,
ja pidän sinut lähellä.
On hetkiä kun tahtosi tekee kaikesta mahdottoman,
tekisi mieli itkeä kanssasi,
laskea sataan ja karata arkea,
tyynnytän itseäni sanomalla; tämä on vaihe.
Minäkin olen kasvanut minuksi,
kasvukipujen kautta.
Ei kai auta kun ottaa vastaan,
elää hetki kerrallaan,
kannatella toinen toisiamme,
olla hiljaa,
raivota,
ja koota kyyneleistä rauhan viitta.
Tämä on vaihe:
kulta koetellaan tulessa.

Pitkästä aikaa.

 Sitä on monesti miettinyt tulisiko jo tämän blogin sivut laittaa nippuun ja kirjoittaa jälleen kun elämä tuo uusia tarinoita. Tarinan aihe on kyllä jokainen päivä mutta aika ei aina anna mahdollisuutta tulla niiden julki kirjaimiksi. Saamme olla kiitollisia siitä, että elämä kantanut meitä ja saamme elää normaalia pienen pojan elämää. Kaikesta tästä syntyi runo. Se ei ehkä kaipaa enenpää selittelyä vaan siinä on kaikki mitä minulla on tänään:

Kesä

Juokset nurmikolle kesä varpaissasi,
et murehdi tai huolehdi huomisesta,
luotat siihen, että tuuli kantaa,
ja sivelee poskiasi lämmöllä.
Kun kaadut, nouset ja etsit voiman jatkaa,
allasi on seikkailu jota janoat.

Katselen usein sinua,
ja olen vain hiljaa,
ja kuron kiitoksen rukouksen ihollesi,
sinä olet kauneinta mitä teidän,
taiten tehty,
pelastettu elämälle.

On päiviä kun minä yhä pelkään,
pelkään menettäväni sinut,
pelko löytää juurensa muistoista sairaalan käytävillä.
Odotuksen piinasta,
ja avuttomuudesta,
ajasta kun oli vain toivo,
toivo johon joka solumme kiinnittyi.

Minun on kuitenkin opittava luottamaan elämään,
elää päivä kerrallaan,
ottaa ja antaa se mitä meille annettavaksi annetaan.
Rakastaa rajattomasti,
antaa anteeksi pyyteettömästi,
ja kiittää keskellä kiireitä.

Juokset nurmikolla kesä varpaissasi,
minä otan sinut syliini,
kaksi sydäntä vastakkain,
rumpu takoo sointia,
ja tiedän yhdessä olemme enemmän kuin yksin.

Sydänlasten viikko

Tämä viikko on sydänlasten viikko. Paljon tunteita, paljon muistoja joihin palata ja jotka todeksi elää jälleen. Sydänlapsen vanhemmuus on ollut raskain ja rakkain tehtävä joka minulle on annettu. Aika on kasvattanut ja opettanut sen, jotta kaikesta selviää. Kipu koulii meitä ja sillä on aina jokin tarkoitus. Tänään ymmärrän enemmän miksi tämä kaikki tapahtui meille. Koskaan en saa täydellistä vastausta kaikkeen mutta osaan jo nähdä syitä miksi juuri meidän piti nöyrtyä ja kasvaa. Minä kiitän jotta tänään ymmärrän enemmän mitä on elää hetkessä ja kuinka hetki on kalleinta mitä omistamme.

Tämä viikko on sankareiden. 

 Sydänlapselleni

 

Ensimmäinen merkki sinusta,

tuo hento ja hauras syke minussa,

en ollut uskoa sitä todeksi,

uusi elämä asuu lämpöni suojassa.

Minä suojelin sinua kaikelta,

kannoin sinua lämmössäni,

haaveilin päivästä kun kohtaamme,

haaveilin ajasta kun yhdessä kasvamme.

Sinä synnyit niin täydellisen kauniina,

viaton ja uljas elämä hehkui sinussa,

poski poskellani,

käsi kädessäni,

sinä rakkautemme hedelmä.

Tie kulki outoja polkuja,

murruimme yhdessä,

mutta kasvoimme vahvemmiksi kuin koskaan,

aika pysähtyi,

mutta se käänsi uuden sivun elämässämme.

Tänään minä kiitän,

Sinä,

Minä,

Me,

selvisimme.

Sydän mursi meidät,

sydän kokosi meidät yhdeksi.

Lapseni,

sinä olet olemassa,

ja me olemme olemassa sinua varten.

Jatka matkaasi iloiten,

ja opeta meille yhä uudestaan pienen hetken voima.

Kontrolli

Katsoin valokuvia vuosien takaa. Pieni ja ihmeellinen elämä hehkui tuntien vanhana. Niin hento ja kaunis elämä, joka annettiin meidän käsiin. Siinä olimme hämillämme kaikki. Sanattomina ja avuttomina uuden edessä.

Aika on vahvistanut meitä ja tehnyt meistä selviytyjiä. Olemme eläneet hetkestä toiseen ja huomanneet, jotta jalkamme kantaa läpi kivunkin kun pysymme yhdessä. Pieni sydän joka särkyi kerran on pärjännyt hyvin elämää vasten ja olemme saaneet elää normaalia elämää. Sitä on niin kiitollinen kaikesta. Tästä päivästä ja menneestä. En olisi uskonut väsymyksen alla aikoinaan, jotta selviämme edes kesään. Nyt takana jo kolme kesää ja talvea. Aika kantaa.

Kävimme viime viikolla kontrollissa jälleen. Poika oli niin reipas ja osoitti kuinka rohkea hän on sairaalassa johon kuitenkin liittyy aina jännitystäkin. Asiat olivat hyvin. Sydän soi omaa rytmiään mutta sen rytmi oli tasainen ja ahtaumat keuhkovaltimoissa ovat asettuneet ja saamme vielä jäädä seurantaan. Tarvetta pallolaajennukselle ei ole. Seuraava kontrolli on Elokuussa, jossa tilanne jälleen arvioidaan. Kun aikaa kontrollien välillä tulee sitä jotenkin saa uskoa aina enemmän. Meillä ei ole hätää tai suurta huolta.....tällä hetkellä.

Viime aikoina olen saanut kuulla paljon tarinoita sydänmaailmasta. Pieniä sankareita on syntynyt useita joiden rinnalla olen saanut olla. Sitä ymmärtää nyt enemmän tämän kaiken tarkoitusta. Ehkä yksi syy tällä kaikelle on se, jotta tänään saan seisoa vahvempana ja avoimena niiden rinnalla joiden elämä murretaan. Ehkä minä saan mahdollisuuden loistaa valoa ja toivoa kun annan siihen oman elämäni työkaluksi. Ehkä minä voin tuoda lohtua sinne missä on kyyneleitä. Mikä tässä elämässä olisikaan kauniinpaa kuin jakaa hyvää eteenpäin.

Tämän maailman keskellä joka on ankara ja kylmä voi valo löytyä yllättäen. Kun ei pidä kaikkea itsellään vaan uskaltaa olla avoin ja jakaa omastaan , sitä huomaa kuinka lämpö murtaa kylmyyttä. Meidät on luotu toisiamme varten. Olemaan läheisiä, lähimmäisiä ja ihmisiä ihmisille. Joka päivä opin siitä jotakin lisää ja haastan itseäni olemaan yhä enemmän sitä mitä olen.

Haasta sinäkin itsesi. Tänään, huomenna, ensi viikolla.

Ole todellinen..........toiselle.