sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Päiväkoti alkaa

Kun aika pysähtyi minulle kerrottiin,
aika tulee kantamaan vielä,
ensiksi hetki kerrallaan,
sitten päivä kerrallaan,
sitten päivät muodostavat viikkoja,
ja viikot kuukausia.
Minä en uskaltanut uskoa silloin,
aikani oli jumissa,
aikani oli pelon vankina.

Aika piti meidät elossa,
se raksutti ja loi uutta allamme,
se valoi uskoa ja toivoa,
se herätti uuden laulun,
jonka sanat olivat kauneimmat kuulemani.

Aika kantoi meidät tähän,
tartun käteesi ja kävelemme päiväkodin pihaan,
otteesi hamuilee turvaa mutta samalla otteesi on valmis irtautumaan,
sinä taistelit itsesi sankariksi,
ja minä en epäile sinun selviämistäsi nytkään.
Pienessä selässäsi nallereppu,
repussa pienet tossut,
ja sinä olet noiden tossujen kokoinen.

Juokse lapseni ja valloita maailma,
maailma on sinun,
ja sinä olet meidän maailmamme.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Elokuu

Kohta on Elokuu ja minä olen astumassa työhön. Poika aloittaa päiväkodin ja uusi arki alkaa. Aika herättää ajatuksia, ikävää ja haikeutta. Tänään yön hämärässä itken ikävääni ja kirjoitin runon. On aika luottaa jotta elämä kantaa ja kannattelee. Erillään ja yhdessä.

Sinä synnyit maailmaamme,
pieni, hento ja hauras taivaankappale.
Sinä värisit elämää,
ja levitit onnea, joka henkäykselläsi.
Sinä olit valon tuoja,
sinä olit Joulumme ihme.

Sinä jouduit käymään kovan tien,
vailla syytä tai vastauksia istuimme sairaalan käytävillä,
me hyppäsimme tuntemattomaan,
yhdessä,
sydän karrella,
meillä jokaisella.

Me selvisimme tähän hetkeen,
matka oli kipeä ja kuoppainen,
menneellä ei ole enää valtaa meissä,
edessä on uusi huominen,
jokin odottaa meitä ja kutsuu jatkamaan,
elämä.
se on tässä,
se sykkii ja soi.

Sinä poljet pientä pyörääsi,
onnistumisen ilo huokuu ja saa kivetkin lentämään,
ihailemme voimaa joka saa oivaltamaan uutta.
Sinä katsot meitä,
sanot: äiti ja isi minä osaan.
Sinä osaat rakkaani mitä vain,
kun uskallat uskoa ja oivaltaa.

Sinä osaat ja selviät mistä vain,
sinä pienisuuri ihminen.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kesä

Me heräämme kilpaa auringon kanssa,
sinä kikatat aamun kaste hiuksillasi,
pehmeä ruoho tekee askeleistasi pehmeät,
ja näen kuinka maa kutsuu sinua seikkailuun.

Ihailen taitoasi elää hetkessä,
sinua ei sido menneisyys eikä tuleva,
on vain hetki, joka on kokoisesi
ja mahdollisuuksia täynnä.

Tarkkailen sinua ja koitan saada oppimastasi kiinni,
juoksen perässäsi leikin maassa,
ja huomaan se on huolettomuuden valtakunta,
uusi maailma, uusi tarina,
se on joka kulman takana,
ja sinulla on silmät sanoittaa se.

Kumpa pienen ihmisen ihmeellisyys saisi majapaikan minussa,
tämän odotusten ja suoritusten maailmassa,
haluaisin hämmästyä kauneudesta joka päivä,
mikään ei ole sattumaa,
tarina on sanoitettavissa,
ja sanat löydän kun uskallan elää ne todeksi.

Me heräämme kilpaa auringon kanssa,
ja kesän lempeä lämpö kutsuu matkaamaan,
otan päämäärälsi oppia ja oivaltaa,
opettajallani on pienet kädet ja suuri sydän,
opettajallani jonka rinnassa on ritarin merkki.