Paluu.

Tänään on satanut vettä. Valkoinen väri muuttuu harmaaksi ja lehtien kirjo saa uuden muodon. Lehdet näyttää väsyneiltä ja ovat liimautuneet maata vasten. Ihan kuin olisivat luovuttaneet ja päättäneet maatua maan mullaksi. Koitan poikani kanssa etsiä vielä värejä ja löydemmekin yhden vaahteranlehden joka säteilee oranssin eri muotoja. Meitä naurattaa. Nostamme lehden ilmaan ja poikani juoksee se kädessään. Syksyn auringinsäde lehden muodossa poikani kädessä.

Ylihuomenna suuntaamme Lastenklinikkaa kohti. Edessä sydämen magnettitutkimus MRI. Ahdistaa kamalasti. Tuo talo edustaa toivoa ja sen menettämistä. Tuntuu raastavalta aina raahautua sen totuuden eteen, jotta poikani on sairas. Kiukuttaa. On vaikeaa antaa omansa vieraisiin käsiin ja työntää rautasänkyä toimenpidettä kohti. Mieli täyttyy huolista ja ajatuksista. Tämä oravanpyörä on kuitenkin pysäytettävä. Käännettävä asia uudelle ulottuvuudelle. Etsittävä onnenjyvä huolen seasta. Minä katson peiliin ja päässäni soi vanha laulu, jossa sanotaan: Tähän asti on tultu Hänen voimassaan, huomispäivästä en vielä tiedä. Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan, mennään sinne minne hän tahtookin viedä.

Viime päivinä olen ihaillut lapseni kehitystä. Sanojen tulva ja oivaltamisen ilo on niin kaunista katseltavaa. Pieniä arjen ihmeitä löytyy jokaisesta tunnista. Minä iloitsen siitä, jotta olemme tässä ja nyt. Kaikki mikä on takana on voitettu ja taistelujen kautta olemme kasvaneet vahvemmiksi.
Me elämämme ja hengitämme elävää elämää ja jokainen henkäys tekee meistä vahvemmat.

Minä haastan sinuakin etsimään onnesi juuri tänään. Huomaatko se saattaa asua eteisen naulakossa sateenvarjon sadepisarassa tai puhelimen viestissä tai sohvannurkassa rakkaasi muodossa. Kun löydät onnenjyväsi ja voimaannut niiden kautta, elä pidä niitä vain itselläsi. Tuhlaa rakkautta ja lämpöä. Huomaat jotta se vain lisääntyy mitä enemmän sitä tuhlaat. Anna omastasi ja huomaat aina saavasi takaisin. Anna hyvänkiertää.

Jos haluat auttaa meidän pojan kaltaisia pieniä ihmisiä niin anna omastasi myös uuteen lastensairaalaan. Tilanne on todella paha ja räjäyttävän kipeä. Tarvimme uuden sairaalan pian. Otan kuvia matkastamme ja näytän niitä teille, jotta tiedätte missä taistellaan.....nytkin.

http://uusilastensairaala2017.fi

Pitkästä aikaa.

Puut huojuvat tuulessa. Luonnon keinu antaa vauhdillaan syyn lehdille tippua maahan. Maa täyttyy väreistä. Harmaa maisema muuttuu värien paletiksi. Tulen aina iloseksi kun katson pihamme vaahteraa. Se kuin hymyilee aamuisin ja kutsuu päivän seikkailuun. On lähdettävä liikkeelle on paljon valloitettavaa, kokonainen päivä, uusien mahdollisuuksien maa.

Aika on tuonut paljon uusia värejä elämäämme myös poikamme kautta. Puhe kehittyy ja monet tarinat saa nimen. Selkeästi huomaan kuinka mielikuvitus nostaa päätään ja leikki saa uuden muodon. Nallet tanssii, legoista tehdään lentokoneita, leivotaan kattiloilla, soitetaan marakasseilla ja leikitään majaa ollen piilossa maailmalta. Eräs päivä olimme iltalenkillä kun jo tähdet syttyivät taivaalle. Pysähdyin ja lauloin pojalleni tuttua; tuiki, tuiku tähtönen laulua. Hämmästelimme taivaan suuruutta ja omaa pienuuttamme sen alla. Kesken laulun poikani katsoi minuun. Otti kaulastani kiinni ja sanoi: rakas. Aika pysähtyi. Siinä hetkessä asui taivaan kirkkain tähti joka sykki syvää kiitosta Luojalle.

On monia aikoja kun sydänvika ei edes ole mielessämme kuin kiitoksena illalla, jotta selvisimme. On myös päiviä kun harmittaa. Paluu Helsinkiin magneettikuvaan ahdistaa. Näin lehdessä osastolta kuvan. Tuo pitkä käytävä, jonka päässä on hoitajien taukotupa. TUo käytävä joka on aivan liian ahdas, tuo käytävä, jota pitkin kuljetaan uskoen ja toivoen, hoitaen ja murehtien. Elämää vastaan rimpuilu kuluttaa. JOtkin asiat eivät muutu minun kiukuttelulla niitä vasten. ON hyväksyttävä ja sulauduttava tilanteisiin. On etsittävä ilo ja toivo sekä usko siihen, jotta kaikki menee hyvin.

Kahvini alkaa olla lopussa. Pieni nukkuu vielä ja minäkin haaveilen pienestä hetkestä untensaarilla. Taidan antaa levolle vallan. Olla hetken vasten aikaa ja antaa sen kantaa minua. Elämä on siis arkea. ILoa ja välillä murheen kylvämistä. Onni on kuitenkin se, jotta saamme olla yhdessä. Huominen on tuntematon mutta sitä kohti uskallan käydä kun  minulla on rakkaani. Heidän kanssaan ja heidän kautta uskallan olla oma itseni ja luottaa siihen, jotta huominen on uusi mahdollisuus.....elämälle.

Nauti tästä hetkestä sillä sinulla ei ole muuta.
Hullaannu syksystä ja anna värien lumota sielusi uuteen lauluun.