sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Rakkaita.

Ihanaa kun ollaan vaan,
sydän hyrähtää kun teidät kohdata saan.
On juureni siellä missä lapsuuteni koti on,
ei sieluni ole lähellänne levoton.
On rakkaus voima suuri ja kaunis niin,
se nitoo yhteen ja saa ilon päiviin sateisiin.
Kuinka onnellinen olla saan,
kun teidät rakkaani omistan päällä tämän maan.

Makaan sängyllä läppäri kädessä. Vierelläni makoilee kaksi siskon tyttöäni, jotka ovat pienellä lomalla luonamme. Pitkästä aikaa tuttuja ja turvallisia ihmisiä on lähellä ja se saa sydämen hymyilemään. Sitä ymmärtää kuinka yksin sitä välillä onkaan kun saa rakkaita lähelle. Kumpa voisin purkittaa näitä hetkiä ja pilvisinä päivinä nauttia niitä pienissä annoksissa.

Kaiken arjen hulinan keskellä olemme tehneet tutkimusmatkaa makujen maailmaan. Kokeilussa on Bataatti. Näyttäisi nyt niin hyvältä, jotta se sopisi pojan masulle. Ihottumaa tai masuvaivoja ei ole tullut joten sillä jatketaan jos ei mitään ilmene. Oma mielikin on parempi kun vihdoin löytyy jotakin tukevampaa ravintoa. Tästä on taas hyvä jatkaa matkaa ja etsiä uusia makuja pikku hiljaa. 

Elämä on siis ihan hyvin tällä hetkellä ja siitä todella kiitän. Jos näin hyvin saamme jatkaa matkaa niin kesäkuussa on seuraava sydämen ultraääni ja loppu vuodesta palaamme Helsinkiin. Elämme kuitenkin päivän kerrallaan ja otamme vastaan sen mitä annetaan. Muuta emme voi vaikka päivät eivät aina tuo onnea ja iloa.

Nyt taidan antaa unelle vallan. Päivä on ollut niin touhukas, jotta keho vaatii lepoa. Piha on kevät kunnossa ja odotamme vain kukkien puhkeamista. Eläköön valo ja sen tuoma raikkaus. Hauskaa vappua kaikille.!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

4 kuukautta:)

Tulin juuri teatterista. Matkalla kotiin sydämeni hyrisi kiitollisuudesta miestäni kohtaan, joka näinä vaikeina aikoinakin on antanut minulle kerran viikossa mahdollisuuden rakastamaani harrastukseen. Hän on uskollisesti jäänyt sankarin kanssa kotiin. Välillä he ovat katsoneet dokumentteja yhdessä, välillä itkeneet ja nauraneet. Hyppy toiseen maailmaan antaa voimaa ja ajatuksille uusia polkuja. Kiitos siis sinulle rakkaani. Teet arjestani kauniimman:) Smak.

Poika pääsi tänään osastolta kotiin. Hoitajien lämpimät tervehdykset ja hymyt saattoivat meidät matkaan. Sydänultrassa oli kaikki hyvin. Kiitollisina kuuntelimme kuinka tilanne on pysynyt vakaana ja suuria positiivisia asioitakin tapahtunut. Pojan sydämen rasitusarvo oli laskenut normaalille tasolle. Suurimmillaan se oli yli 6000 ja nyt se oli 300. Kiitos Jumalalle, jotta Hän on kuullut kaikki huutomme ja antoi tässä päivässä niin monta rohkaisevaa uutista. Pojan sydän ei kuitenkaan itsestään parane vaikka arvot olivatkin hyviä mutta se antaa kuitenkin meille toivoa ja kannustaa eteenpäin.

Poikamme on nyt 4 kuukautta. Istuin oikein alas ja katselin häntä samalla muistellen mitä kaikkea olemme yhdessä kokeneet. 4 kuukauteen mahtuu sydändiagnoosi, avosydänleikkaus, elvytys, 3 kuukauden koliikki, maito-allergia, atooppinen ihottuma ja kaiken päällimäisenä uskomattoman kaunis ja urhea lapsi. Mietin niitä monia hetkiä kun minä olen ollut toivoton ja kun olen katsonut häntä olen aina saanut syyn jatkaa. Elämämme on erilaista mutta elämämme on mahdottoman rikasta kun omistamme toisemme. Iltaisin kun istumme sohvalla rinnakain koko perhe, tiedän jotta tähän me kaikki kuulumme. Yksin meistä kukaan ei olisi juuri mitään mutta yhdessä olemme ja voimme vaikka mitä. Tarvitsemme toisiamme kuin kuiva maa vettä.

Tänään saan siis jäädä odottamaan unta hyvin mielin. Jännitys on vaihtunut kiitollisuuteen ja vaikka huominen on tuntematon käyn siihen uskoen hyvään. Olen vahvasti sitä mieltä, jotta ainut asia maailmassa joka lisääntyy tuhlatessa on rakkaus. Kietokoon se uneen ja herättäköön ensimmäisenä aamuun. Vaikka väliin sataakin ja on sumuista loistakoon toivo.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kukkuu.

Koti on siivottu ja ilmassa tuoksuu pitsa. Houkutus siitä pala haukata kasvaa koko ajan. Koitan ajatella linjojani mutta mielikuva palaa yhä uudestaan rapeaan pitsan reunaan. Toisaalta pitsapohjassa on vehnäjauhoa ja sehän on tärkeä vilja. Kuituja ihmisen pitää saada, joten laitetaan sen piikkiin. Ihan yksi pieni pala......aluksi;)

Poikamme meni tänään osastolle maito-altistukseen. Pieni kiukunpoika asui rinnassani kun sinne mentiin, sillä koko asia harmitti minua kun iho oli suht koht kunnossa. Poika oli iloinen ja hyväntuulinen ja tervehti kaikkia hoitajia hymyllä korvasta korvaan. Osastolla on niin mukava ilmapiiri. Monet hoitajat muistavat meidät ihan sieltä pojan syntymästä ja se yhdistää yhä. Onneksi nyt saamme jo iloitakkin yhdessä kun tilanne vaihtunut kriisistä arkeen. Altistusta ei ehditty tehdä kuin 100ml asti kun poikamme sai laajan ihoreagtion. Ympäri kehoa alkoi tulla punaisia läikkiä jotka vain levisivät ajan kanssa. Altistus todettiin positiiviseksi. Nyt minulla on kädessä ystävälleni KELALLE B-lausunto, jolla saamme maidosta korvauksen. Kyllä tuntui hurjalta kun ennen altistusta lääkäri laski adrenaliini annoksen valmiiksi jos poika saisi isomman reagtion maitoon. Kaikkeen pitää varautua mutta silti, en ymmärrä, jotta tällaista vaaditaan ihan vain pyrokratian tähen. Varmuudeksi otettiin vielä kokeet koiraa, kissaa, vehnää ja kanamunaa vastaan. Niistä saamme tietoa huomenna lisää.

Olen niin onnellinen siitä, jotta nyt pääsimme osastolle ja moni asia saa selvyyden. Olen kiitollinen siitä, jotta paikkakunnallani on niin ihania hoito-ammattilaisia, jotka niin monella tapaa ovat pitäneet meidän puolta sekä kantaneet meitä. Olen kokenut suurta tukea ja kannustusta heidän kauttaan. Usein hoitajia sekä lääkäreitä arvioidaan ja arvostellaan mutta minä saan ainakin tässä asiassa kiittää. Koko lasten teho-osasto huokuu energiaa, jolla viedään meidän pieniä ihmeitä eteenpäin ja taistellaan heidän puolestaan ja puolellaan.

Poikamme jäi vielä osastolle yhdeksi yöksi. On hyvä seurata yön yli kun alla altistus ns.väärälle maidolle. Äskön soittaessani osastolle kuulin taustalla tuttua jokellusta. Hoitaja kertoi, jotta poikamme istui hoitajien kanssa iltakahvilla. Toimi kai puheenjohtajana pöydän päässä;) Saan ja saamme turvallisin mielin käydä nukkumaan. Tiedän jotta aarrettani hoidetaan hyvin ja hänen on siellä turvallista olla. Huomiseen päivään astumme turvallisin mielin. Iltarukoukseen vain liitän pyynnön, jotta sydänultrassa kaikki olisi hyvin. Se jännittää aina.

Nyt täytyy mennä sillä kalorit odottaa ja niitä ei kannata hermostuttaa;)

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Päivä vain ja hetki kerrallansa....

Poika etsii unta vierelläni. Silmät aukeaa ja menee kiinni. Päivät touhut varmasti vielä mielessä ja vaikea hiljentyä lepäämään. Turvallista on tuhista äidin vierellä, en häviä tästä mihinkään. Yhdessä on mukavempaa odottaa nukkumattia ja jos vaikka se ei ihan vielä tulisikaan,ollaan sitten vain. Tässä on hyvä olla.

Viime ajat olemme tehneet kuin salapoliisi työtä ihottuman suhteen. Selvää syytä tai tilannetta mille iho reagoi ei löydy eikä ihon reagointi ole täysin rauhoittunut maidon vaihdostakaan. Välillä olen aivan avuton. On sydäntä raastavaa nähdä toisen kutina ja kiukku kun iho kutiaa ja selvää syytä ei löydy.

Maidon vaihto on asteen kuitenkin helpottanut. Kuvaisin tilannetta niin, jotta pojan ihonpohja on rauhallisempi vaikka yhä helahtelee tuntemattomasta syystä. Tästä johtuen tiemme käy maanantaina osastolle maito-altistukseen. Tiukkojen puheluiden jälkeenkin kelaan emme saa armoa. Altistus on tehtävä ja pojalle odotettavissa siis pahempi ihottuma, jos maito taustalla ärsyttämässä. Lisä mausteena kokemuksesta saamme myös mahakivut sekä ummetuksen. Mun sielu on ihan karrella asiasta. Olen asiaa miettinyt ja en tätä täysin ymmärrä. Jos maidon vaihto on tuonut avun ja lääkäri sen pystyy todistamaan, miksi sairasta lasta näin kiusataan. Kelalta sain vastaukseksi, jotta lääkäri voi toki lausunnon kirjoittaa mutta kelan oma lääkäri tekee päätöksen näkemättä lasta ja usein se on kielteinen. Tässä tapauksessa kaikki maidot, joita mennyt nyt 4 x 62e 2 viikossa tulisi oma kustanteiseksi jatkoonkin. Pojan kasvaessa kulutus olisi hurja.

Maanantaina kun menemme osastolle tapaamme toivottavasti myös ihotautilääkärin ja tiistaina on jälleen sydämen ultraääni. Olen onnellinen siitä, jotta pääsimme osastolle asioita selvittämään. Tämä epätietoisuus ja arjen haasteet ovat syöneet niin paljon voimia, jotta välillä pelkään miten jaksan huomiseen. Rukoilen, jotta saisimme avun ja pojan elämä saisi suvantovaiheen. Saisimme kasvaa ja iloita ilman suuria murheita edes hetken. Kumpa sydämessäkin olisi kaikki hyvin.

Viime viikot ovat olleet tunteita täynnä. Toivon, jotta alkava viikko olisi kuin uuden alku ja kaikki se joka on syönyt voimia tulisi vielä voimavaraksi. Taistelu siis jatkuu, luovuteta ei.

Uni ottaa vallan. Kiitos kun istuit kanssani tämän hetken. Pitäkää meille peukkuja.


maanantai 16. huhtikuuta 2012

Oksennustauti ja hampaita.

Vesitippoja lirisee katolta. Lunta kuin tömähtää maahan joten kun ohittaa katon rajan tulee olla tarkka. Mieheni teki lumihommia takapihalla niin, jotta melkein patio näkyy. Teki mieli heti ottaa huppu grillin päältä pois ja laittaa pihvit tulille. Eläköön kevät ja sen tuoma raikkaus:)

Viikonloppuna mahapöpö saapui minuun. Täysin yllätyksenä mutta varsin selkeästi se rantautui. Ei auttanut kuin antautua kohtaloonsa. Mieheni urheasti hoiti kodin ja poikaa kun minä nukuin wc:n lattialla. Olen koittanut olla evakossa pojasta ja miehestäni, jotta ei vain heihin tarttuisi. Mieheni sen vielä kestää mutta pojalle se tekisi tiukkaa. Nyt vain peukut pystyy, jotta ei heihin tauti tulisi.

Pojalla on ollut kova vauhti päällä. Muutamassa viikossa hänestä on tullut niin iso poika. Makuulla on jo vähän tylsää varsinkin, jos siinä ei ole koko ajan joku seuraa pitämässä. Paras asento on pystyssä tai liikkeessä sylissä. Kuola on myös uusi tuttavuus ja siihen yhdistettynä nyrkki tai purulelu. Taitaa olla hampaita meille tulossa. Voi meidän pientä sankaria. Kai se on koulureppu kauppaan lähdettävä;)

Kaikkea sitä tässä on ollut mutta kaiken keskellä olen myös ehtinyt unelmoimaan. Sydänosastolla ollessamme mieleeni jäi vahvasti ne kovat toimistotuolit, joissa koitimme kuukauden valvoa rakastamme. Muistan kuinka iltaisin selkä vääränä menimme nukkumaan ja päivä tuntui siinä pitkältä. Sain silloin ajatuksen, jotta kun elämä rauhoittuu teen projektin, jotta koitan löytää lahjoittajan uusille tuoleilla osastolle. Niinpä eräänä iltana laitoin kaikkiin suomen huonekaluketjuihin postia. Viime perjantaina sain ihmeellisen soiton. Eräs yritys olisi halukas toteuttamaan unelmaani. Kyyneleet valuivat poskillani enkä kunnolla saanut sanaa suustani. Pieni hassu unelma voisi toteutua?! Nyt olen ollut osastoon yhteydessä sekä firmaan asiasta. On vielä aukinaisia asioita mutta ehkä ja toivottavasti unelma on totta ja saan tuoda iloa osastolle tämän kautta. Annetaan hyvän kiertää:)

Siispä sinä siellä jossakin jaksa unelmoida. Jokin päivä voi olla, jotta unelmat toteutuu. Vaikka elämä ravistaa ja koettelee, antaa se myös parastaan. Koin vahvasti sen kuinka kivullakin on siunaus. Tähän sydänmaailmaan sukellettuani olen kohdannut ihania ihmisiä ja saanut uusia haaveita. Ehkä vielä jokin päivä ymmärän paremmin miksi tämä kaikki mutta nyt jo aavistan palan.

Ihanaa viikkoa sinulle. Jaksetaan taistella ja annetaan hyvän kiertää.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Uudet kuviot.

Kello on vasta aamu puoli kahdeksan. Toisella jalalla heijaan vaunuja pojan vielä etsiessä unta aamumaidon jälkeen. Ikkunasta maisema näyttää lumiselta ja kuin koko luonto vielä nukkuisi. Minulla vielä hiukset pystyssä mutta mieli jo kerää ajatuksia tähän päivään. Hiljaa sydämessäni rukoilen, jotta tämä päivä saisi olla meille kaikille hyvä. Tästä ajatuksesta on hyvä jatkaa matkaa.

Eilen kävimme lääkärissä poikamme ihottumasta, joka rantautui koko kehoon. Kutina muuttui niin inhottavaksi kaveriksi, jotta sitä ei kodin perusvoiteet taltuttaneet. Lääkäri sanoi poikaa katsottuaan heti jotta kyse on allergisesta reaktiosta, joka tulee tuotteesta, jota poika nauttii sisäisesti. Vaihtoehtoja oli tasan yksi, koska olimme jättäneet jo viikko sitten soseet pois. Nutrilon Pepti maidonkorvike ei sovi. Syy toisaalta aika ymmärettävä sillä korvike lehmänmaitopohjainen ja pojallamme kuitenkin maito-allergia. Minä olin jo ajatusta päässäni pyörittänyt ja uutinen ei sinänsä ollut yllätys. Tähän ratkaisuna korvikkeen vaihto ja tehorasvaukset. Korvikkeena nyt Neocate LPC http://nutriciafi.nutricia.fi/neocate-lcp/. Hintaa maidolle kertyy 61e 3 päivän annokselle:)

Seuraavat uutiset, joilla lääkäri jatkoi eivät olleet enää niin mukavia. Tätä korviketta nyt käytettäessä 2 viikkoa todeten, jotta siitä mahdollinen apu on poika jälleen altistettava väärälle maidolle. Altistus kestää niin kauan kunnes oireet palaavat ja lääkäri voi kirjoittaa lausunnon, jotta KELALTA saamme erikoiskorvattavuuden. Kun sen saamme kela korvaa 78% maidon hinnasta. Uutinen aiheutti savua korviin. En voinut uskoa, jotta jos vaihdosta selvä apu niin altistus vielä pakollinen osasto-oloissa. Ajattelin jotta otan pojan ihosta nyt kuvat ennen kuin saamme toivottavan avun ja sitten otan kuvan kun iho hellittää. Toivon jotta tämä todistus riittäisi ilman altistusta. Sydämeni menee aivan karrelle ajatuksesta, jotta vihdoin jos saamme ihon kuntoon niin se jälleen ärsytetään pojalle kiusalliseen kuntoon. Eikö Kela voisi hellittää otteistaan varsinkin kun kyseessä jo perussairas lapsi, jolle tämä kaikki on niin ylimääräistä?!?!?! Kaiken päälle lausunnot ovat määräaikaisia. Vuoden päästä jos tilanne sama niin altistus uusitaan, jotta korvattavuutta voisi jatkaa.

Toisaalta minä ymmärän, jotta Kelan tarvii olla tarkka näissä asioissa. Sadat ihmiset ovat käyttäneet laitosta hyväkseen ja siitä johtuen näitä asioita on täytynyt kiristää. Sitä en kuitenkaan ymmärä, jotta he eivät voi katsoa tilannetta sinänsä yksilönä, jotta helpotusta voitaisiin suoda perustellusti. Kiukku ei tässä auta vaan mentävä on eteenpäin hetkestä toiseen. Tärkein asia on, jotta poikamme saisi avun hinnalla millä hyvänsä. Paperisotaa ynnä muuta minä kestän ja jaksan kunhan vain tiedän, jotta lapsellani on hyvä olla.

Näissä tunnelmissa ollaan ja näistä tunnelmista mennään eteenpäin. Paljon ollaan koettu  kolmeen ja puoleen kuukauteen kun eilen listasin asioita. Listan kaikkia asioita en olisi uskonut koskaan kohtaavani mutta ne kohdattuani olen oppinut paljon. Kaikista suurin asia kivusta ja tuskastakin huolimatta on poikani joka hymyilee harso kädessään vaunuissa. Iltaisin kun hän nukahtaa käteni hänen kädessään tiedän, jotta kestän mitä  vaan. Rakkaus tekee meidät vahvemmiksi.


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kotona!

Kodin tuttu tuoksu ja tavarat tutusti sekaisin matkan jälkeen eteisessä. Elämäni miehet leikkivät olohuoneen matolla ja pyykkikone laulaa kylpyhuoneessa. Kädessäni kuppi kahvia ja aamupuuro hellii vielä vatsaa. Siemaisen kodin pölyä ja huokaan. Tässä hetkessä on kaikki hyvän päivän aineet.

Olimme lomalla yhteensä reilun viikon. Matka oli monella tapaa tärkeä ja merkitsi meille paljon. Minulle matka edusti rohkeutta lähteä kodin ulkopuolelle ja huomata, jotta elämä kantaa meitä myös siellä. Matka oli täynnä lämpöisiä kohtaamisia ihmisten kanssa, kahdenkeskinen uintireissu uimahalliin, nuotion loimua ja oloa vain hiljaa. Poika nautti täysin siemauksin serkkujen, tätien sekä mummun ja papan suunnattomasta huomiosta ja rakkaudesta. Voi sitä ilon ja riemun määrää. Sydämeni hyrisi kun näin, jotta poikani nautti.

Ihottuma oli kiusanamme viikolla moneen otteeseen. Maissikokeilu päättyi sillä selvästi sen nauttiminen lisäsi ihottumaa kasvoille. Atooppinen ja hilseilevä iho ei lääkärin ohjeista huolimatta juurikaan helpottunut viikon aikana. Kuivia ja punaisia läikkiä koko pienen miehen keho täynnä. Nyt odotamme arkea ja menemme asiasta lääkäriin. Jospa tuo maidonkorvike ei ole sopiva koska on maitopohjainen. Pitää nyt vain olla kärsivällinen ja odottaa huomista. Huomenna saamme myös ravintoterapeutilta ohjeita siitä mitä voisi pojalle seuraavaksi kokeilla maidon rinnalle. Välillä tuntuu jotta tämäkin mutka niin ylimääräinen mutta tämäkin mutka saadaan suoraksi, sen tiedän.

Lomalla tapasin myös toisen sydänäidin. Oli ihanaa huomata ja kuulla, jotta emme ole yksin. Pelot ja kokemukset ovat yhteisiä ihmisten kanssa, joiden tie on ollut samankaltainen. Uskomattomistakin tilanteista nämä pienet ja suuret ihmiset ovat selvinneet. Tarinat joilla on ollut huono suunta ovat muuttuneet sankaritarinoiksi ja uskomattomistakin tilanteista on noustu. Nyt nuo sankarit ajavat mopoilla ja juoksevat pihamaalla tai potkivat ilmaan nyrkki suussa:) Elämä on ihmeitä pullollaan.

Arki alkaa jälleen ja sen mukana mennään. Tässä kuussa on jälleen sydämen ultraääni ja verikokeita. Kontrolli merkitsee meille toivoa mutta samalla edustaa pientä jännitystä. Kiitollisena kuitenkin saamme olla kun meistä pidetään täällä niin hyvää huolta.

Kiitos kun istuit kanssani hetken. Ihanaa päivää myös sinulle. Olkoon tämä päivä hyvä ja täynnä asioita joiden kautta koemme onnellisuutta. Elämä on lahja.


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Matkalla!

Ovikello soi aamulla vanhempieni luona täällä etelä-suomessa. Oven takana seisoi kaksi tormakkaa lasta, joilla virpomisoksat käsissään. Tuttu loru kaikui ilmoille ja pajunoksa olohuoneen maljakossa on merkki pääsiäisen tulosta. Siinä pienessä hetkessä eteisen aulassa kasvoi itsekin pieneksi tytöksi. Nousi mieleen se tunne ja se ilo kun lapsena kävi virpomassa naapureita ja isovanhempia. Se tunne kun illalla laski pääsiäismunia ja pienessä sydämessä koki omistavansa ainakin pienen palan suklaa tehdasta.:)

Ensimmäinen matka pois kotikonnuilta pojan kanssa on ollut haasteellinen. Kotipihasta moottoritielle päästyämme poika ilmoitti, jotta turvaistuin ei ole kasvavalle lapselle se oikea paikka. Äitinä sitä viritteli leluja ja lausuin loruja, jotta pienellä olisi hyvä olla. Kilometri kerrallaan sitä mentiin ja tienvarrella olevat huoltoasemat tulivat tutuksi. Joihinkin jätimme muistoksi vaipan, jossa oli persoonallinen nimimerkki;) Matka joka normaalisti kestäisi 6h meni meidän aikataululla uusiksi. Matkan pituudeksi tuli 12h. Tosin siinä oli kolmen tunnin pysähdys ystävien luona. Elämässä ei enää ole juurikaan kiire mihinkään. Sitä mennään ja tullaan kun siltä tuntuu. Nyt ei katsota kelloa vaan kuunnellan toisiamme tulkiten.

Päämäärään kun saavuimme oli meitä vastassa monet tutut kasvot. Poika hurmasi kaikki yksi kerrallaan. Muutama päivä tässä ollessamme pojan kasvoille alkoi tulla ihottumaa. Poskipäät ja kaula suurimpana kohteena. ( pojalle muutenkin atooppinen iho) Soseena meillä maissi jota nyt maisteltu vajaa viikko. LIeneekö pienen elimistö soseelle allerginen vai onko kyseessä vauvarokko? Pojan hoitavataho antoi neuvoksi tehokkaan rasvauksen ja seurannan sekä soseen lopettamisen. Katsotaan mitä päivät tuovat tullessaan. Odottavan aika on pitkä.

Välillä sitä äitinä on aivan äärirajoilla. Valvotut yöt ja tressi tulevasta syö arjen voimaa. Pienikin muutos pojan voinnissa kuin vetää maton alta. Oma mieli murtuu niin helposti ja huoli saa liian ison tilan. Oman miehen rauhoittava läsnäolo ja hiljainen halaus antavat jälleen voiman jatkaa. Tästä mennään eteenpäin yhdessä- tuli mitä tuli.

Vaunuissa oleva miehen alku alkaa heräillä päiväunilta. Maitopullo lämpiämään ja sankari syliin, siitä on seuraava hetki tehty.

Ihanaa päivää sinulle, sinne jonnekin:)