Uutisia

Pieni tuhisee isänsä kanssa uniaan. Nenä tukossa molemmilla, joten unilampaita ei tarvinnut pitkään laskea. Minä en saa päivisin unta. Mielessä on paljon asioita, jotka pitää hereillä. Sitä miettii, pohtii, haaveilee ja muistelee menneitä päiviä. Nämä hetket on hyviä kirjoittaa ajatuksia sanoiksi, lauseiksi ja kirjaimien jonoksi. Istu kanssani hetki.

19.12 kävimme Lastenklinikalla MRI- tutkimuksessa. (sydämen magneettitutkimus) Paluu klinikalle on aina tunteita täynnä. On kuitenkin oltava rohkea ja etsiä pelolle ja huolelle sellainen kanava, joka ei tartu pojan paidanreunaan. Haluamme olla aitoja tunteita kohtaan, ei huolta ja itkuakaan tarvitse peitellä mutta näissä hetkissä sille tulee löytää kohtuullinen muoto, jotta poika saisi rohkeutta kun pelottaa. Sitä yllättäen kasvaa pelon ylle ja mieli nousee pojan rinnalla. Minä usein siellä ajattelen: Minä olen ylpeä kun saan rakkaani sinun rinnalla kulkea. Tämä tie, tämä tehtävä on siunattu meille. Sinä olet siunattu lapsi. Kivun kautta kasvanut mutta ajan hellästi kantama luomus. Olet ihme ja minä en lakkaa siitä kiittämästä.

Saimme tutkimuksen tuloksia seuraavalla viikolla. Minua jännitti koska puhelin soisi. Sitä mietti mitä vaihtoehtoja vastauksilla voisi olla. Sitä valmisteli kysymyksiä ja mietti jo ennalta niihin vastauksia. Huoletti jälleen. Aika mateli ja puhelin oli hiljaa. Kunnes. Lääkäri soitti. Kuvauksen tulokset olivat hyviä ja lääkärit olivat niihin tyytyväisiä. Molemmissa keuhkovaltimoissa oli tyvessä ahtaumaa kuten odotimme mutta vielä ei olla toimenpiderajojen sisäpuolella. Seuraava kontrolli on 3-4 kuukauden päästä kotisairaalassa. Siellä tilanne jälleen arvioidaan. Aika voi auttaa suonia ja jos kyseessä on niin sanottu vekki joka on kohtaan tullut leikkauksessa, voi se kasvun myötä suoristua ja tilaa tulee ns. itsestään. Lääkäri sanoi minulle: Nyt elätte normaalia pienen pojan elämää ja pidätte pojasta hyvää huolta. Me puolestamme huolehdimme pojan sydämestä. Se rauhoitti. Vastuu sydämen kovin monimutkaisesta toiminnasta on viisaimpien käsissä. Meidän tarvitsee vain uskoa. Luottaa ja antaa ajan kulkea omalla radallaan. Meillä on kuitenkin vain tämä hetki. Huominen on salaisuus.

Uusi vuosi on tuntematon mutta olen varma, jotta jotakin uutta on jälleen puhkeamassa esiin. Tulkoon, mitä tulkoon, me selviämme yhdessä. Kantakoon rakkaus ja sen voimauttava voima meitä. Tänään kiitän ja etsin onnen pienistä asioista. Joskus se asuu kyyneleessä joskus naurun äänessä. Se kuitenkin asuu ja elää joka päivässä. Tunnetko sen?

LUUKKU 24

Tunnelmallista Joulua

sekä

onnen hetkiä vuoteen 2014!

Tänään on vuodesta se päivä kun, jokaisella on oikeus levähtää hetki. Olla rakastettu ja jakaa myös sitä ympärilleen. Saada lahjoja ja niitä myös antaa. Minä toivon, jotta kaikki se hyvä mitä yhteydessä perheessä voi olla, olisi sinun ympärilläsi. Riidat ja katkeruus olisi sammunut eikä kukaan joutuisi olemaan yksin. Toivon myös, jotta alkoholi ei murtaisi perheen turvaa ja rikkoisi odotuksen kaunista ilmapiiriä. Toivon, jotta jokainen saisi kokea turvaa sekä onnea. Olla vapaa arjen taakoista. Olla vapaa vihasta. 

Olla vapaa, vain olemaan.

LUUKKU 23

Tänään on suuri päivä. Lapsemme täyttää kaksi vuotta. Sydän hiljenee muistelemaan menneitä aikoja ja mieli yhtyy yhä kiitokseen. Takana on suunnatonta iloa, värisevää pelkoa, helisevää itkua, epätietoisuuden kauhua mutta kaiken suurimpana taisteleva rakkauden voima. Minä kiitän yhä nöyremmin siitä, jotta selvisimme ja tänään olemme yhdessä. Huominen on tuntematon mutta tänään vain kiitämme. On monta syytä olla onnellinen. Juuri tänään, juuri tässä ja nyt.

LUUKKU 23

Mikä tekee sinut onnelliseksi? Mikä hetki elämässäsi oli se hetki, jossa koit olevasi etuoikeutettu ja onnellinen. Kirjoita se ylös ja palaa siihen päivään. Mitä sinulla oli päällä tuossa hetkessä, missä hetki tapahtui, kuka oli paikalla, millainen sää oli, missä kaupungissa olit, kerroitko hetkestä  monelle? Jos hetkeesi liittyy muita ihmisiä viestitä heille, jotta he tekivät juuri silloin sinut äärettömän onnelliseksi.

Hullaannu hetkestä, pala onnea asuu sinussa.

LUUKKU 22

Luin eilen iltalehteä. Siinä kerrottiin miehestä joka Helsingissä jakoi 50e seteleitä vieraille ihmisille. Tarkoituksena oli jakaa iloa ja samalla luopua jostakin omastaan. Mukana oli kirje, jossa toivotettiin hyvää joulua sekä kehoitettiin jakamaan hyvää eteenpäin. Minusta tämä oli toivoa herättävä uutinen. Vielä on ihmisiä, jotka aidosti haluaa antaa omastaan. Astua pois siitä omasta hyvästä ja yllättää vieraita ihmisiä. Hymy tarttuu hymyllä, viha vihaamalla, rakkaus rakastamalla. Mitä sinä levität?

LUUKKU 22

Mieti mitä sinä voisit antaa omastasi jollekkin vieraalle. Tee jokin pieni kirje jossa kerrot ajatuksestasi ja anna jotakin omastasi vaikka kadunkulkijalle. Katso mitä tapahtuu. Olen aivan varma jotta hymy leviää kasvoille ja pieni tekosi voi saada hyvän kiertämään. Uskon jotta teko leviää sanoissa ja saa monia miettimään. Entä jos minäkin voisin antaa omastani. Uskalla ja toteuta. Mene jo kaduille tänään. Kohtaa ja yllätä!

LUUKKU 21

Tämä on ehkä Joulun kaikista kaunein Joululaulu. Lue sanat ja kuuntele mitä sanat sinulle puhuu Minut ne pysäyttää aina miettimään mikä on oman matkani tarkoitus ja päämäärä. Hiljenny hetkeksi.

LUUKKU 21

Me kuljemme hämärässä,
joka valoksi pukeutuu.
Me luulemme: kaikki on tässä. Tässä on elämän puu.

Me uskomme: totuus on meillä, me tunnemme avaimet sen.
Silti hämärään syntyneillä, on ikävä ainainen.

Me juoksemme, juoksemme pakoon
sitä suurta ja pelottavaa,
joka kerran lyö jokaisen lakoon
ja rakkaista erottaa.

Me tahdomme loimuta hetken,
me tahdomme omistaa sen,
tämän lyhyen kipeän retken
rannalla ikuisuuden.

Ehkä jossakin kaikki on toisin,
ehkä jossain on kuultava maa.
Joskus päivin, aurinkoisin
sieltä valoa kajastaa.

Ehkä kerran me levätä voimme,
uni vihdoinkin todeksi käy.
Siihen asti vain haparoimme
sitä kaivaten, mitä ei näy.

(san.a-m kaskinen, säv. p.simojoki)

LUUKKU 20

Saimme luvan jatkaa matkaa sairaalasta ja olemme hiljentymässä Jouluun mummolan hoivissa. Matka sairaalaan on aina yhtä pitkä ja raskas. Alitajunnasta nousee ajatuksia, pelkoja, hetkiä ja odotuksen piinaavaa tuskaa iholle. Tuo talo pitää sisällään salaisuuksia. Salaisuuksia terveydestä ja tulevaisuudesta. Salaisuuksia kehon sisältä, joita odotamme sydän karrella rakkaidemme puolesta. Salaisuuksia jotka vapauttaa tai kahlitsee paikoilleen. Katselin pelokasta poikaani. Nuo pienet kädet, jotka tarttivat minun ympärilleni ja se pieni suu joka kuiskasi korvaani: Äiti kotiin. En voinut kuin halata ja olla läsnä. Pyyhkiä kyyneleitä kun kanyyli lävisti ihoa. Syttyi ajatus:

LUUKKU 19

Lapsi on viaton ja avoin. Hän on avoin elämälle ja rakkaudelle. Hänen turvapaikkansa ovat omat vanhemmat ja ihmiset, jotka muodostavat perheen. MIkä on sinun turvapaikkasi? Miksi juuri se on paikka jossa sinun on hädän hetkellä hyvä olla? MIkä tuo sinulle lohdun? Pohdi ja mieti, kirjaa ja kirjoita. Kun elämä tuo eteen kipua ja tilanteita jossa oma voima riisutaan niin karkaa tuonne turvapaikkaan mielessäsi. Käperry paikan turvaan ja hengitä voimaa joka kuroo sinusta vahvemman. Jokaisella ihmisella täytyy olla oma turvapaikka. Paikka joka suojaa pahalta ja antaa lohdun. 

Minä saan olla kiitollinen jotta sylini ja sylimme on lapsemme turvapaikka. Se on suurin siunaus mitä minulle on annettu.

LUUKKU 19

Tänään ei ole sanoja. Olemme perheenä lastenklinikan kätkössä. Luukku huutaa tyhjyyttä ajatusteni kanssa. Ei ole mitään järkevää mistä lauseita osaisin muodostaa. Jännittää vain.

LUUKKU 18

Jokainen ihminen pelkää jotakin. Pelot voivat olla suuria tai pieniä, kohdistua elämään, kuolemaan, tilanteisiin tai ajatuksiin. Jos pelolle antaa vallan se alkaa hallita elämää. On vaikea olla. Itselläni on myös pelkoja. Joskus ne kasvavat niin suuriksi, jotta en erota niistä oikeita ajatuksiani. On pysähdyttävä. Katsoa pelkoa silmiin ja kysyä itseltäni: Miksi minä pelkään? Mikä saisi minut rauhoittumaan? Minua rauhoittaa tietoisuus jostakin suuremmasta. On helpottavaa kun voi omat pelkonsa jättää suurempiin käsiin. Minun ei tarvitse uupua niiden alla vaan turvallisesti jättää ne Luojan kannettavaksi. Se vapauttaa minut.

LUUKKU 18

Mitä sinä pelkäät? Mikä voisi olla pelkosi syy? Pohdi asioita ja kirjaa jotakin ylös. Katso pelkoa silmiin ja mieti mikä sinua helpottaisi ja saisi sinut rauhoittumaan. Kun joudut kohtaamaan pelkosi niin pue nämä rauhoittavat asiat kuin mielesi suojaksi. Jos se on rakkaiden hymy- talleta se, Jos se on puhelu ystävälle- soita se, Jos se on pysähtyminen hetkeksi-pysähdy. Jos se on avun hakemista- ole rohkea ja hae. Pelon vangiksi ei kenenkään tarvitse jäädä. Maailma on liian kaunis jos sitä katsoo vain laidalta. Pohdi, mieti ja samaan aikaan vapaudu elämään.

LUUKKU 17

Pieni poikani usein tulee kaulaani ja sanoo minulle: minun kulta. Joka kerta sydämeni sulaa ja koen olevani kovin tärkeä ja rakastettu. Iloitsen siitä, jotta poikani osaa sanoa sydämensä sanoiksi. Tunnustaa ja tunnistaa tuon pienen mutta niin tärkeän tunteen. Liian usein kuitenkin kuulen ja näen kuinka kaduilla ja kaupungeissa lapset eivät kunnioita vanhempiaan puheissa tai käytöksellään. Kunnioitus on vaihtunut- ihan sama- asenteeseen ja auktoriteetti muuttunut. Jokainen meistä tekee virheitä ja epäonnistuu. Olemme kuitenkin jokainen kotoisin jostakin ja meillä on vain yhdet vanhemmat. Koskaan ei ole liian myöhäistä kiittää ja sanoa: minä tykkään sinusta äiti ja isä. Joten:

LUUKKU 17

Tänään on: sano se ääneen päivä. Ilmoita parhaalla katsomallasi tavalla omille vanhemmillesi jotta välität ja arvostat heitä. Jos sinulla on vaikea suhde vanhempiisi etkä kykene sitä sanoin tai kirjaimin tekemään niin pyri antamaan heille anteeksi. Aloita jostakin pienestä asiasta ja anna heille mahdollisuus. Jos vanhempasi ei enää ole tässä ajassa käy haudalla ja muistele. Anna kyynelten kertoa se mitä sanat eivät enää tavoita. Tee se kuitenkin tänään. Tänään on juuri hyvä päivä kunnioittaa, välittää. rakastaa tai aloittaa alusta.

LUUKKU 16

Ei ole sanoja. On vain tämä video ja sen viesti.

KUKA MEISTÄ ON TÄYDELLINEN?

LUUKKU 16

LUUKKU 15

Joka päivä uutisiin hiipii ihmisen epätoivo. On surullista lukea kohtaloista jotka hylätään tai jotka tallaantuvat vihan jalkoihin. Hätä on läsnä aina jossakin. Omassa elämässäni olen ollut tilanteessa kun olen ollut täysin voimaton. Ei ole ollut sanoja eikä selityksiä. On ollut vain aika johon tarrata sekuntti sekunnilta ja uskoa, jotta selviämme sen tahdissa. Saan olla onnellinen jotta niissä hetkissä meidän elämässä on ollut ihmisiä jotka ovat kantaneet meitä. Usein mieleeni nousi tarina jalanjäljistä hiekassa. En tiedä uskotko Jumalaan mutta tarina koskettaa varmasti silti kipuasi. Missä oletkin mitä teetkin sinun voimasi ei aina riitä. Silloin, juuri silloin rakkaus saa uuden muodon ja sinua kannetaan yli pahan. Haluan lohduttaa sinua, haluan valaa sinuun uskoa. Sinä et ole yksin. Maailmassa on aina joku jonka sydämessä on juuri sinun kokoinen paikka.

LUUKKU 15

Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina,
jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi
siitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina
aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi: "Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua."
(M.R. Powers)

LUUKKU 14

Minusta on ihanaa saada postia. Arjen keskellä on ihanaa omistaa omalla nimellä tullut kirjE tai paketti. Pieni ele voi valaista päivän tai antaa juuri sitä toivoa mitä sydän kaipaa kun elämä on karrella. Nykyisin sähköposti ja muut sosiaalisenmedian postitustavat syövät perinteisen postin tilaa. Sähköisessä postissa ei välity niin hyvin tunne. Oma käsiala ja käsinkirjoitettu osoite kuin heijastaa rakkautta. Ajattelen usein kuinka ihana asia oli rintamalla saada rakkailtaan postia. Nuo kohmeiset sormet ja väsyneet silmät varmasti sulivat kun rakkaiden kuulumiset vieri eteen kirjaimien muodossa. Rakkauskirjeitä parhaimmillaan. Joten:

LUUKKU 14

Kirjoita kirje, kortti tai postita pieni paketti jollekkin henkilölle josta välität. Kerro hänelle miksi on ihanaa jotta juuri hän on olemassa. Älä välttämättä laita nimeäsi keneltä posti tulee. Anna yllätyksen tuoda ilo sydämeen ja yllättää ehkä hänet joka on arjen uuvuttama.

LUUKKU 13

Ihminen on perusolemukseltaan melko itsekäs. Omastaan antaminen on vaikeaa varsinkin silloin jos se ei jollakin tapaa hyödytä itseään. On helpompaa kerätä itselleen lisää kuin antaa vähästään toiselle. Tunnustan, jotta itsekkyys asuu ajottain myös minussa vahvasti. On helppoa turvautua omaan mukavuusvyöhykkeeseen kuin auliisti mennä askeleita toista kohti sydämellään. Pieniä tekoja huutaa maailma ympärilläsi. On satoja mahdollisuuksia miten antamista voi opetella. Kerron niistä yhden:

LUUKKU 13

Poikamme on käynyt 2 avosydänleikkausta läpi. Jokaiseen leikkaukseen on liittynyt verensiirtoa tai sen hyydyttämistä. Ilman sitä, jotta joku tuntematon ihminen jossakin olisi antanut omastaan, meidän rakas ei olisi selvinnyt. Tämä sai minut ajattelemaan verenluovutusta uudella tavalla. Hetki kun luovutan voi viedä elämästäni noin tunnin ja samaan aikaan se voi antaa elämän sykkeen jollekkin joka siitä taistelee.

Anna kätesi. Luovuta verta jo tänään tai varaa tänään sille aika kalenteristasi. Apua tarvitsee moni pieni ja iso ihminen. Ojenna kätesi ja anna punaisen veren valua toisen puolesta.

http://www.veripalvelu.fi/

 

 

LUUKKU 12

Kävelin eilen Prismassa. Pitkät käytävät, jotka notkuivat erilaisia tuotteita. Pesuaineita oli kaksi käytävää, wc-papereita yksi käytävä, juustoja käytävä ja toisella puolella leikkeleitä. Yht äkkiä aloin voimaan pahoin. Hukumme materiaan. Samaan aikaan katsoin ihmisiä. En löytänyt edes kaikkien silmiä, he kulkivat vain eteenpäin kuin hamsterit. Mietin tarinoita noiden kärryjen takana. Minkälaisia ajatuksia, kokemuksia ja unelmia ihmiset kantavatkaan. Miettiikö kukaan heitä  joille päivän leipä on rukousvastaus? Heitä joille lämmin huopa voi olla yön pelastus? Heitä joilla ei ole enää mitään muuta kuin kulkeva hengitys ja toivo paremmasta huomisesta? Joten:

LUUKKU 12

Voisitko tänä Jouluna antaa edes yhden eettisen Joululahjan. Lahjan joka matkaisi mantereen taakse hänelle joka odottaa ja kaipaa. Meillä on kaikkea mutta on tuhansia ihmisiä jotka ovat samaa verta ja lihaa kuin sinäkin ja heillä ei ole mitään. Punnitse ja mieti. Olisiko tämä väylä antaa lahja vaikka pörrösukkien sijaan?

http://www.uniceflahja.fi/kaikki-tuotteet?gclid=CJq0vceYqLsCFczC3god-wQAuw

UNICEF-lahja

1. Valitse haluamasi lahjat
2. Valitse kortti ja muokkaa se mieleiseksesi
3. Me toimitamme lahjat perille kehitysmaiden lapsille. Näin se toimii.

Eniten tarvittuja tuotteita juuri nyt:

• 

  Iso lah­ja­ko­ri 50 € Iso lahjakori antaa monelle lapselle mahdollisuuden kasvaa terveenä sekä...
• 

  Maa­päh­ki­nä­tah­na 18 € Maapähkinätahna sisältää paljon energiaa ja auttaa aliravittuja lapsia...
• 

  Po­lio­ro­kot­teet 7 € Poliorokote suojaa lasta vaaralliselta ja helposti tarttuvalta taudilta. Lahjan...

• 

  50 € Iso lah­ja­ko­ri

  Iso lahjakori antaa monelle lapselle mahdollisuuden kasvaa terveenä sekä oppia uutta. 50...
• 

  25 € Lah­ja­ko­ri

  Lahjakori antaa monelle lapselle mahdollisuuden kasvaa terveenä sekä oppia uutta. Lahja...
• 

  5 € Jal­ka­pal­lo

  Jalkapallo tuo pelaamisen iloa esimerkiksi pakolaisleireillä asuville lapsille.
• 

  7 € Po­lio­ro­kot­teet

  Poliorokote suojaa lasta vaaralliselta ja helposti tarttuvalta taudilta. Lahjan ansiosta jopa...
• 

  8 € Vi­ta­mii­ni­jau­he

  Vitamiinijauhe sisältää elintärkeitä ravintoaineita,  jotka auttavat lapsia pysymään...
• 

  10 € Ma­la­ria­ver­kot

  Malariaverkko suojaa lasta hengenvaaralliselta taudilta. Verkon ansiosta lapset saavat...
• 

  11 € Tuh­ka­rok­ko­ro­kot­teet

  Tuhkarokkorokote on lahja, joka suojaa lasta hengenvaaralliselta taudilta. Tämän lahjan ansiosta...
• 

  11 € Vesi- ja hy­gie­nia­pa­ket­ti per­heel­le

  Lapset tarvitsevat puhdasta vettä pysyäkseen terveinä. Vesipaketin ansiosta perhe saa turvallista...
• 

  15 € Lu­ku­kir­jat

  Lukukirjat tuovat lukemisen iloa pienille koululaisille. Lahja sisältää 5 uutta lukukirjaa.
• 

  18 € Maa­päh­ki­nä­tah­na

  Maapähkinätahna sisältää paljon energiaa ja auttaa aliravittuja lapsia kasvamaan ja...
• 

  18 € Aloi­tus­pa­ket­ti äi­deil­le

  Aloituspaketin ansiosta viisi äitiä voi antaa lapsilleen turvallisen alun elämälle. Paketti sisältää...
• 

  19 € Huo­vat

  Lämmin huopa suojaa lasta kylmältä esimerkiksi pakolaisleirillä.
• 

  20 € Vih­ko­ja ja kyniä

  Koulunkäynti on paras sijoitus lapsen tulevaisuuteen. Lahja sisältää 50 lapselle vihkot ja...
• 

  21 € Ro­ko­tus­pa­ket­ti

  Rokotuspaketin avulla jopa 50 lasta saa suojan poliota, tuhkarokkoa ja...
• 

  25 € Ra­vit­se­mus­pa­ket­ti

  Ravitsemuspaketti auttaa lapsia toipumaan aliravitsemuksesta sekä antaa mahdollisuuden...
• 

  33 € Kou­lu­tus­pa­ket­ti

  Koulunkäynti on paras sijoitus lapsen tulevaisuuteen. Lahja sisältää kymmenelle lapselle...
• 

  38 € Hä­tä­apu­pa­ket­ti

  Hätäapupaketti auttaa lapsia katastrofitilanteissa. Paketti sisältää 500...
• 

  45 € Tal­vi­vaa­te­pa­ket­ti

  Talvivaatepaketti suojaa lapsia kylmältä. Paketista löytyvät mm. haalari, kengät, hanskat, pipo...
• 

  84 € Pol­ku­pyö­rä

  Polkupyörä vie terveydenhoitajan syrjäisimpiinkin kyliin. Sen tarakalla kulkevat kätevästi...
• 

  104 € Ve­si­pa­ket­ti

  Vesipaketti on lahja täynnä raikasta vettä ja puhtautta. Paketin avulla 10 perhettä saa...
• 

  124 € Kä­ti­lön tar­vi­ke­pak­kaus

  Kätilön tarvikepakkaus mahdollistaa turvallisen synnytyksen myös...
• 

  167 € School-in-a-box

  School-in-a-boxin ansiosta lasten koulunkäynti voi jatkua myös katastrofialueilla...
• 

  392 € Ve­si­pump­pu

  Vesipumppu pulppuaa puhdasta vettä koko kylälle. Puhtaan veden ansiosta kylän asukkaiden...

LUUKKU 11

Tuo pieni sana joka voi murtaa muureja ja luoda uutta. Sana joka voi antaa mahdollisuuden aloittaa alusta ja löytää uuden sävelen. Sana jota moni kaipaa mutta sana joka on äärettömän vaikea sanoa ääneen. Se sana on: a n t  e e k s i. Liian monesti me pakenemme toisiamme. Menemme kauemmaksi kun pitäisi tulla lähellä ja puhua asiat auki. On helpompaa paeta kuin olla avoin ja hauras, erehtyväinen ja erehtynyt. Samaan aikaan voima asuu meissä. Uuden mahdollisuuden salaisuus. Uskallatko sinä antaa sille tilan. Nöyrtyä sydämesi edessä, tulla lähelle, aivan lähelle ja sanoa: anna minulle anteeksi. Siispä:

LUUKKU 11

Jokainen meistä on rikkonut jotakin vastaan. Jokainen meistä varmasti kantaa sydämessään pientä tunteen murua, siitä jotta tulisi puhua asiat auki. Tänään voisi olla hyvä päivä. Uskalla antaa sydämellesi mahdollisuus olla auki ja haavoilla. Mene hänen lähelleen, katso silmiin ja puhu sydämesi sanoiksi. Jää voi murtua, uusi laulu alkaa ja huomaat olevasi vapaa. Minä rohkaisen sinua kohtaamaan sillä vain kohdattuaan voi itse tulla kohdatuksi.

LUUKKU 10

Maailman kaunausihanne on armoton. Pitäisi olla virheetön ja edustava. Näyttää hehkeältä ja voida hyvin. Lehdet ja media pursuaa kuvia joissa ihmiset kiiltää kuin kiiltokuvat. Moni kokee olevansa kuvien edessä alaston ja epäonnistunut. Monet väsyy pyrkimään kuvia kohti ja sairastuu tällä matkalla. Kehoa muokataan ja muovataan ja samalla kadotetaan Luojan luoma ihme. Ihminen murskaa itse itseään. Joten:

LUUKKU 10

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
[ Lyrics from: http://www.lyricsty.com/anna-puu-mestaripiirros-lyrics.html ]
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan 

- Anna Puu-

Luithan laulun sanat. Sano ne ääneen itsellesi. Katso itseäsi peiliin ja sano: Minä olen kaunis. Minä riitän omana itsenäni. Sano nämä samat sanat jollekkin jonka koet niitä kipeimmin tarvitsevan. Sano ystävällesi, lapsellesi, puolisollesi tai ohikulkijalle: Sinä olet kaunis. Tänään. Juuri tänään sellaisena kuin olet.

LUUKKU 9

Lapsemme sairaus on ollut elämämme kipein asia. Nyt kun aikaa on kulunut kuitenkin huomaamme jotta tämä kaikki on kasvattanut meitä enemmän kuin mikään muu. Tänään kiitän elämää siitä, jotta askeleemme veivät kipeälle tielle ja voimaannun elämästä. Minä kiitän silmistä joilla osaan nähdä kivun siunauksen. Jokainen meistä joutuu ahtaalle tässä elämässä. On tilanteita kun matto vedetään jalkojen alta. Mikä on sinun elämäsi kipukohta? Näetkö mitä se on saanut aikaan sinussa? Huomaatko jotta vahvistut ja voimaannut kivunkin kourista. Joten:

LUUKKU9

 Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys

Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut

Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin
-Johanna Kurkela-

Kirjoita paperille tai muistele elämäsi kipukohtaa. Mitä se on saanut sinussa aikaa? Mitä hyvää? Onko vielä jokin kesken ja kannat katkeruutta`? Olet upea ihminen ja kipu kouluttaa meitä. Me kasvamme vahvemmiksi, me murrumme nöyriksi jotta voisimme elää toistemme rinnalla.

LUUKKU 8

Vuosia sitten minulla oli ihana oma pieni draamaryhmä. Kiersimme eri tilaisuuksia ja veimme tärkeää asiaa eteenpäin taiteen keinoin. Teimme kerran lastenmusikaalin. Pienet ihmiset ovat avoin ja rehellinen yleisö. Ilo, suru ja koko tunteiden kirjo on heidän käsissään. Palaute on välitöntä. Muistan kun erään esityksen jälkeen pieni poika saapui luokseni. Hän katsoi minua suurilla silmillään sieluuni asti. Poika kaivoi taskujaan ja antoi minulle 5 centin kolikon ja kuiskasi: Kiitos hyvästä esityksestä.

Kuinka monesti sinä olet kiittänyt ihmistä, näyttelijää, terveydenhoitajaa, kassan myyjää, postinkantajaa tai henkilöä joka sinua on ilolla palvellut tai tuonut elämääsi jotakin hyvää? Pieni sana tai palaute voi antaa voimaa arjen puurtamiseen tai antaa rohkeutta uransa ensi askeliin joten;

LUUKKU 8

Muistele hetkeä kun olet saanut hyvää palvelua tai ollut hetkessä joka on vaikuttanut sinuun suuresti. Välitä kiitoksesi tähän paikkaan joka sanoin, kirjeellä, sähköpostilla tai kasvotusten.  Pienessä hetkessä huomaat kuinka hyvä saa aikaan  hymyn joka ulottuu sydämeen saakka.

LUUKKU 7

 Muistatko tunteen kun joku muistaa sinua yllättäen. Sen tunteen kun saat tuoretta pullaa oven taakse tai lämpimäisiä pakkasiltaan. Se tuntuu äärettömän hyvältä ja tulee rakastettu olo. Pieni teko voi olla suuren tunteen alku. Joten:

LUUKKU7

Hermanni on ystävyyden kakku joka on kiertänyt ympäri maailmaa. Valmista ensin juuri ja lahjoita se ystävällesi alla olevan ohjeen lisäksi. Pieni teko mutta äärettömän hyvä mieli ja makea kieli:)

 YSTÄVYYDEN KAKKU

Tämä on ohje Hermannin ystävyyskakkuun. Ohjeessa on kerrottu myös kuinka kakun "juuri" valmistetaan.
Alkuun tarvittavan Taikinan voi aloittaa 4. päivän aineilla. Tämän jälkeen noudatetaan ohjeita 1. päivästä alkaen. Kun saat Hermannin taikinajuuren ystävältäsi, aloita sen hoitaminen 1. päivän mukaan.

noin 15 viipaletta

1. päivä
		Saat Hermannin. Laita se isoon astiaan huoneenlämpöön ja peitä liinalla.
2. päivä
		Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
3. päivä
		Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
4. päivä
		Hermannilla on nälkä, anna sille
2,5	dl	Myllyn Paras Erikoisvehnäjauhoja
2,5	dl	sokeria
2,5	dl	maitoa
5. päivä
		Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
6. päivä
		Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
7. päivä
		Hermannilla on taas nälkä, anna sille sama annos kuin 4. päivänä. Jaa taikina 4 osaan ja sinulle jää yksi osa. 3 muuta menee ystävillesi.
8. päivä
		Hermanni saa nyt viimeisen kerran ruokaa:
2,5	dl	sokeria
150	g	pehmeää margariinia
3		kananmunaa
1	tl	suolaa
2	tl	leivinjauhetta
3,5	dl	Myllyn Paras Erikoisvehnäjauhoja
200	g	rusinoita tai pähkinöitä
2	tl	kanelia

Paista rengasvuoassa, 170-asteisen uunin alaosassa noin 60 minuuttia.

Hermanni on luonnollisesti kohoava taikinajuuri. Anna Hermanni 7. päivänä ystävillesi. Älä säilytä Hermannia jääkaapissa, se ei pidä siitä.

Olen laittanut osan juuresta pakastimeen ja se on lähtenyt hyvin uudestaan käymään, kun sen sulattaa.

Resepti: Arja Elina Laine, Myllyn Paras Oy

LUUKKU 6

Muistelen aikaa kun meillä oli tv. Monesti sitä vain istui ja tuijotti kuin tyhjyyttä. Toisaalta välillä juuri sitä kaipasikin. Jotakin mikä vei ajatukset pois arjesta ja antoi vain mielen levätä. Sitä kuin nollasi itsensä. Aloin kuitenkin huomata kuinka tv kahlitsi minua. Oli niin helppoa jäädä sohvannurkkaan. Kun digiboksi saapui emme enää ottaneet tv;tä elämäämme. Aloin huomata kuinka paljon aikaa jäi enemmän parisuhteelle, itselle, elämälle ja harrastuksille. Huomasin jotta olin täyttänyt mieltäni viihteellä, joka vain turrutti ja salaa vaikutti myös asenteisiini. Voisin sanoa omasta kokemuksestani ja elämääni ilman tv;tä vapautui laatuaikaa jota en ees huomannut ennen olevan Joten:

LUUKKU 6

Sopikaa yhdessä perheen kanssa tai jos elät yksin niin tee päätös tv-vapaasta päivästä. Päivästä jolloin ei tv:tä tai tietokonetta avata ollenkaan. Sen tilalla tehkää jotakin virkistävää. Pelatkaa lautapelejä, leipokaa pitsaa, lähtekää pulkkamäkeen tai tehkää jotakin mitä olette pitkään suunnitelleet. Huomaatko selvisitte hienosti;)

LUUKKU 5

Elämä on kuin helminauha. Jokainen helmi pitää sisällään tarinoita, kohtaamisia, surua, iloa, onnea ja menettämistä. Jokaiseen helmeen kätkeytyy oma ainutlaatuinen salaisuutensa. Punos tarvitsee toinen toistaan jotta kokonaisuus olisi kirkas ja helmet kuin kiiltäisivät toisiaan vasten. Jokainen vuosi on tärkeä ja kasvattaa meitä. Joten:

LUUKKU 5 

Etsi aarteitesi keskeltä vanhoja valokuvia. Ota aikaa hetki arjesta ja istu alas yksin tai rakkaidesi kanssa. Katsele kuvia ja palaa menneisiin vuosiin. Muistele hetkiä, retkiä ja kohtaamisia. Anna tunteille lupa tulla iholle. Etsi kuvista onnenjyviä ja paina ne sydämeesi. Etsi asioita joista kiität ja jotka tuovat iloa elämääsi. Huomaatko kuinka voimaannut. Pieni nojatuoli matkailu omaan elämään antaa ajalle ja ajatuksille siivet. Sinun elämälläsi on väliä ja sinun elämäsi on kaunis. Hullaannu siitä.

Luukku 4

Tämä maailma joskus uuvuttaa meidät. Pitää olla hyvä äiti, vaimo, ystävä, työntekijä, työkaveri ja vielä suorittaa velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Joskus on olo, jotta mikään ei riitä. Kaikkensa tehneenä jäljelle jää uupumus siitä, jotta tuliko odotuksen täytettyä. Entäs jos päiväksi riisuisit kaikki odotukset ja laittaisit villasukat jalkaan sekä sulkisit puhelimen. Yksi päivä, jonka eläisit vailla vaatimuksien tulvaa. Jätä imuri ja pölyrätti. Ole ja huokaa sillä jos ei hoida itseään, ei jaksa kannatella muitakaan. Joten:

LUUKKU 4

Jos olet haaveillut hieronnasta tai kampaamolla käynnistä, tee se tänään. Varaa itsellesi aikaa ja tee jotakin mukavaa joka saa sinut hymyilemään. Älä ajattele mikä palvelisi muita vaan ajattele vain sitä mikä antaisi juuri sinulle voimaa. Hemmottele itseäsi, arvosta itseäsi, anna aikaa itsellesi, sillä sinä olet myös tärkeä.

LUUKKU 3

Rakkaus on yksi asia maailmassa joka lisääntyy kun sitä tuhlaa.

Yksi sana voi olla käytännössä niin vaikea ja kipeä. Rakkaus, tuo elämän punainen lanka. Välillä on niin vaikeaa rakastaa ja olla rakkauden kohde. Sitä janotaan ja sitä etsitään mutta sen osoittaminen ja kohteena oleminen kipeää. Entä jos tässä maailmassa jossa rakkaus puetaan joskus vihan muotoon, tehdäänkin toisin. Aloitetaan pienestä askeleesta ja kylvetään hyvää. Joten:

LUUKKU 3

Mieti joku henkilö jota sisimmässäsi rakastat kovasti. Henkilö, jolle liian harvoin sen sanot ääneen. Mene hänen viereensä, soita puhelu, kirjoita kirje, jossa välität viestin: Minä rakastan sinua.

Rakkauden täyttämää päivää. 

LUUKKU 2

Tänä päivänä niin monesti kääriydytään kiireeseen. Ei ole aikaa nähdä, ei ole aikaa soittaa, ei tavata, ei halata ja oma-aikakin hukassa. Olen tullut siihen tulokseen, jotta kun uskaltaa astua omalta mukavuusvyöhykkeeltä alas niin aikaa löytyy asioille, joista välität. Se voi vaatia sen, jotta oma jumppasi tai päiväunet jäävät välistä mutta voit saada tilalle jotakin parempaa. Hetken sinulle tärkeän ihmisen kanssa. Joten:

LUUKKU 2

Soita tänään omalla isovanhemmallesi tai poikkea kylässä. Jos sinulle ei heitä eää ole niin soita tai sovi tapaaminen ihmisen kanssa, jota olet nähnyt liian harvoin. Anna tunteen välittyä: sinä olet tärkeä. Järjestä aikaa. Se voi viedä ehkä puolituntia tai tunnin joten elämän kannalta se on lyhyt aika mutta sydämen kellossa se voi merkitä paljon. Soita tai kohtaa jo tänään!!!

Mukavia hetkiä!

J O U L U K A L E N T E R I!

Hei

Ajattelin blogiini virittää Joulukalenterin. Sellaisen pienen ajatusten jonon joka 24 päivänä saisi meidät kaikki tekemään hyvää ympärillemme. Ei tarvita kui avoin sydän ja altis mieli. Lähde mukaan ja annetaan hyvän kiertää tänäkin Jouluna.

LUUKKU YKSI

Lahjoita uuteen lastensairaalaan 2017- hankkeeseen saman verran euroja kuin perheessäsi on jäseniä. ( esim. 2 aikuista ja 2 lasta sekä koira on yhteensä 5e)

Näin helppoa se on:

Voit tehdä kertalahjoituksen tilisiirtona pankkikonttorissasi, maksuautomaatilla tai verkkopankissasi seuraavilla tilitiedoilla:
Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry
FI 93 5541 2820 019967 (OP-Pohjola)
Viite: 201 70211

Kirjaimien jono.

Maassa on lunta,

luonto valmistautuu suureen juhlaan,

me kuljemme ensilumen pinnalla,

askeleesi, 

askeleeni,

 painuvat lumen pintaan,

ja teemme matkamme kokoisen polun pihamaallemme.

Minä en lakkaa hämmästelemästä pieniä jalanjälkiäsi,

ne ovat piirtyneet minuun,

jokainen hetki on todiste siitä, jotta selvisimme,

meitä ei lannista paukkuva pakkanen tai pimeä yö,

me jatkamme matkaa,

ja jos väsymme,

kannamme toisiamme.

Minä toivon, jotta osaisin antaa sinulle nämä silmät nähdä ihmeitä,

elää hetkessä,

nähdä hetken kauneus,

kohtaamisen ilo,

ja rakkauden muuttava voima.

Toivon, jotta sinusta kasvaa isäsi kaltainen mies,

kivun kautta koeteltu,

mutta hyvyyden voimalla selvinnyt,

armosta osallinen,

vahva ja itsenäinen mies.

 

Sekavia ajatuksia

Poikamme katsoo Maikki ja mahtava Pontso- sarjaa pieneltä ruudulta. Pieni käsi on kiinni paitani hihassa ja pienet varpaat kipristlee peiton alta. Välillä hän nauraa, välillä ilme ihmettelee ja oivaltaa. Minä koitan hänen vieressään sanoittaa sieluni ajatuksia. Tässä on hyvä olla. Pysäytän ajan ja jäämme sen keskelle....hetkeksi. Pysähdy sinäkin:)

Viime aikoina olen paljon palannut Helsingin käytäville. Yksittäiset hetket avaavat valtavan tunteiden salkun. Tänään kaupassa kaupankassa piipitti. Ääni oli samanlainen kuin teholla seurantalatteissa. En voinut mennä kassajonoon. Oli pakko kääntyä takaisin ja kiertää hyllyt uudestaan. Vetää henkeä. Koota itsensä.

Viikonloppuna olin pitämässä yhdistyksen kahvitusta sairaalassa. Vein ylijäämistä tervehdyksen lastenteholle, jossa rakastamme hoidettiin useita kuukausia. Olen kulkenut käytävän ennenkin kaiken jälkeen mutta nyt askeleet olivat erilaiset. Ne painoivat. Askeleeni kuin liimautuivat kiinni maahan ja mieleni pysähtiyi. Tehon oven aukaistuani kaikki tuoksut löivät kasvoilleni. Käytävä oli hiljainen. Käytävän päässä oli vaunut, joissa pieni ihminen uinui untaan. Seurantahuoneessa keskoskaapeissa moni etsi elämän ensi säveliä. Oli yhä hiljaista.

Sairaalassa tapasin myös erään perheen joiden pienellä oli sama diagnoosi kuin meillä. Pienessä hetkessä täysin tuntematomat ihmiset löysivät jotakin  elämää syvempää. Yhdistävä punainen lanka joka kulkee sydämen kautta. Koin vahvasti sen kuinka kaikki tämä on myös antanut niin paljon kaunista. Upeita ihmisiä, urheita sankareita, nöyryyttä ja silmät, jotka näkevät pintaa syvemmälle. Elämän tie kulkee outoja polkuja mutta joskus ymmärtää palan siitä miksi. Emme ole yksin.

Tässä ajatuksia tänään. Haluan löytää sielulleni rauhan joka kuroutuu toivoksi kun pelotaa. Elämä kantaa kun siihen uskoo ja uskaltaa oivaltaa uutta.

Runo isänpäivänä...

Sinä asut sydämeni alla pikkuinen,

sinut taiten tehtiin pilvien päällä,

sinä elämän hehkua säteilet.

Sinä asut sydämeni alla pikkuinen,

minä sinua kannan ja hoivaan,

vie tie kipuun tai iloon,

minä vierelläsi taistelen.

Sinä asut sydämeni alla pikkuinen,

teit maailmastamme kauniin,

kun ihmeenä syliimme saavuit,

me hiomme toinen toisiamme vahvemmaksi,

jotta pystyisimme ottamaan elämän tuulet vastaan.

Sinä asut sydämessäni pikkuinen,

ja yhä uudestaan hämmästelen,

sinä olet pala taivasta sylini kätkössä.

Ei sittenkään.

Istumme sohvalla koko porukka. Villasukat lämmittää varpaita ja pöydällä palaa kynttilä. Valo värisee ilmaa vasten ja hiljaisuus kietoo meidät yhteen ison peiton alla. Pimeinä iltoina aurinko asuu sohvannurkassa. Yhteisen hetken kautta pimeys unohtuu hetkeksi ja valo voittaa. Varsinkin tänään pyhäinpäivänä kiitän jotta olemme tässä.....yhdessä....selvinneinä...paljosta.

Me emme tosissaan lähteneetkään Helsinkiin. Tiistai- keskiviikko yönä pojalla alkoi yllättäen voimakas yskä. Larygniitti eli akuutti kurkunpäätulehdus. MInä tiesin jo yöllä, jotta matkamme ei tulisi onnistumaan. Otin pojan peiton sisään ja hengitimme kylmää ilmaa. Kohtaus helpotti ja hengitys sai helpotusta. Aamulla menimme vielä lääkäriin varmistamaan tilanteen. Poikamme omalääkäri katsoi kokonaisuuden ja soitti Lastenklinikalle, jotta mikä on pojalle parasta. Anestesialääkäri oli sitä mieltä, jotta nukutusta ei voida tehdä koska on suuri riski jotta hengitystiet turpoisivat umpeen rasituksen tähden. Koska kuvaus ei ole ns. akuutti jäimme kotiin parantumaan ja odottamaan uutta aikaa, joka on Joulu- Tammikuussa. Kaiken lisäksi meitä ei oltu laitettu vuode-osaston listoille ja osasto oli aivan täynnä. Liekö varjelusta kun jäimme kotiin. Kiitimme illalla Luojaa, jotta hän esti lähtömme oli syy mikä tahansa. Nyt meillä kaikki paremmin.

Katsoin eräsilta ohjelmaa, jossa kerättiin varoja uuteen sairaalaan. Siinä oli eräs nuori tyttö, jolla oli vakava syöpä. Syöpä oli kerran voitettu mutta teki tuloaan uudelleen. Tyttö kuvasi tunteitaan: Tieto uudesta lisää aina tuskaa mutta epätietoisuus lisää pelkoa. Nuo sanat puhuttelivat minua. Meidän elämässä tuo on näyttänyt todelliset kasvonsa. Tieto vakavasta sydänviasta tuntui/tuntuu murskaavalta. Mitä enemmän saimme tietoa niin tuska lisääntyi. Tuska siitä jotta rakkaallamme on jotakin niin rikki. NIin täydellinen ja kaunis on kuitenkin niin hauras ja särkyvä. Jouduimme sopeutumaan ajatukseen sairaalasta ja leikkauksista. Uusi maailma, uusi aika mutta samalla meidän oma tarina. Monessa kohtaa olemme olleet myös epätietoisia. MItä tapahtuu? Millä aikataululla? Voinko luottaa? Selviämmekö? Saammeko pitää poikamme? On ollut pakko oppia sietämään sitä, jotta huomisesta ei kukaan tiedä. Meillä on vain tämä hetki. Pelon kanssa oppii elämään kun ei anna sen hallita elämää. On uskallettava elää ja katsoa uutta päivää silmiin. Yhdessä me selviämme vaikka pelottaakin. Yhdessä meissä on voimaa enemmän kuin yksin.

Uni koputtaa ovella. Sammutan kynttilän ja vien rakkaani unijunaan. MIssä oletkin niin toivon sinulle kaikkea hyvää. Usko huomiseen ja taistelunvoimaan. Rakenna rakkaudella ja elä toivon siivillä. Elämä on kaunis. Elämä on tässä. Iloitse ja hullaannu sen voimauttavasta voimasta.

Paluu.

Tänään on satanut vettä. Valkoinen väri muuttuu harmaaksi ja lehtien kirjo saa uuden muodon. Lehdet näyttää väsyneiltä ja ovat liimautuneet maata vasten. Ihan kuin olisivat luovuttaneet ja päättäneet maatua maan mullaksi. Koitan poikani kanssa etsiä vielä värejä ja löydemmekin yhden vaahteranlehden joka säteilee oranssin eri muotoja. Meitä naurattaa. Nostamme lehden ilmaan ja poikani juoksee se kädessään. Syksyn auringinsäde lehden muodossa poikani kädessä.

Ylihuomenna suuntaamme Lastenklinikkaa kohti. Edessä sydämen magnettitutkimus MRI. Ahdistaa kamalasti. Tuo talo edustaa toivoa ja sen menettämistä. Tuntuu raastavalta aina raahautua sen totuuden eteen, jotta poikani on sairas. Kiukuttaa. On vaikeaa antaa omansa vieraisiin käsiin ja työntää rautasänkyä toimenpidettä kohti. Mieli täyttyy huolista ja ajatuksista. Tämä oravanpyörä on kuitenkin pysäytettävä. Käännettävä asia uudelle ulottuvuudelle. Etsittävä onnenjyvä huolen seasta. Minä katson peiliin ja päässäni soi vanha laulu, jossa sanotaan: Tähän asti on tultu Hänen voimassaan, huomispäivästä en vielä tiedä. Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan, mennään sinne minne hän tahtookin viedä.

Viime päivinä olen ihaillut lapseni kehitystä. Sanojen tulva ja oivaltamisen ilo on niin kaunista katseltavaa. Pieniä arjen ihmeitä löytyy jokaisesta tunnista. Minä iloitsen siitä, jotta olemme tässä ja nyt. Kaikki mikä on takana on voitettu ja taistelujen kautta olemme kasvaneet vahvemmiksi.
Me elämämme ja hengitämme elävää elämää ja jokainen henkäys tekee meistä vahvemmat.

Minä haastan sinuakin etsimään onnesi juuri tänään. Huomaatko se saattaa asua eteisen naulakossa sateenvarjon sadepisarassa tai puhelimen viestissä tai sohvannurkassa rakkaasi muodossa. Kun löydät onnenjyväsi ja voimaannut niiden kautta, elä pidä niitä vain itselläsi. Tuhlaa rakkautta ja lämpöä. Huomaat jotta se vain lisääntyy mitä enemmän sitä tuhlaat. Anna omastasi ja huomaat aina saavasi takaisin. Anna hyvänkiertää.

Jos haluat auttaa meidän pojan kaltaisia pieniä ihmisiä niin anna omastasi myös uuteen lastensairaalaan. Tilanne on todella paha ja räjäyttävän kipeä. Tarvimme uuden sairaalan pian. Otan kuvia matkastamme ja näytän niitä teille, jotta tiedätte missä taistellaan.....nytkin.

http://uusilastensairaala2017.fi

Pitkästä aikaa.

Puut huojuvat tuulessa. Luonnon keinu antaa vauhdillaan syyn lehdille tippua maahan. Maa täyttyy väreistä. Harmaa maisema muuttuu värien paletiksi. Tulen aina iloseksi kun katson pihamme vaahteraa. Se kuin hymyilee aamuisin ja kutsuu päivän seikkailuun. On lähdettävä liikkeelle on paljon valloitettavaa, kokonainen päivä, uusien mahdollisuuksien maa.

Aika on tuonut paljon uusia värejä elämäämme myös poikamme kautta. Puhe kehittyy ja monet tarinat saa nimen. Selkeästi huomaan kuinka mielikuvitus nostaa päätään ja leikki saa uuden muodon. Nallet tanssii, legoista tehdään lentokoneita, leivotaan kattiloilla, soitetaan marakasseilla ja leikitään majaa ollen piilossa maailmalta. Eräs päivä olimme iltalenkillä kun jo tähdet syttyivät taivaalle. Pysähdyin ja lauloin pojalleni tuttua; tuiki, tuiku tähtönen laulua. Hämmästelimme taivaan suuruutta ja omaa pienuuttamme sen alla. Kesken laulun poikani katsoi minuun. Otti kaulastani kiinni ja sanoi: rakas. Aika pysähtyi. Siinä hetkessä asui taivaan kirkkain tähti joka sykki syvää kiitosta Luojalle.

On monia aikoja kun sydänvika ei edes ole mielessämme kuin kiitoksena illalla, jotta selvisimme. On myös päiviä kun harmittaa. Paluu Helsinkiin magneettikuvaan ahdistaa. Näin lehdessä osastolta kuvan. Tuo pitkä käytävä, jonka päässä on hoitajien taukotupa. TUo käytävä joka on aivan liian ahdas, tuo käytävä, jota pitkin kuljetaan uskoen ja toivoen, hoitaen ja murehtien. Elämää vastaan rimpuilu kuluttaa. JOtkin asiat eivät muutu minun kiukuttelulla niitä vasten. ON hyväksyttävä ja sulauduttava tilanteisiin. On etsittävä ilo ja toivo sekä usko siihen, jotta kaikki menee hyvin.

Kahvini alkaa olla lopussa. Pieni nukkuu vielä ja minäkin haaveilen pienestä hetkestä untensaarilla. Taidan antaa levolle vallan. Olla hetken vasten aikaa ja antaa sen kantaa minua. Elämä on siis arkea. ILoa ja välillä murheen kylvämistä. Onni on kuitenkin se, jotta saamme olla yhdessä. Huominen on tuntematon mutta sitä kohti uskallan käydä kun  minulla on rakkaani. Heidän kanssaan ja heidän kautta uskallan olla oma itseni ja luottaa siihen, jotta huominen on uusi mahdollisuus.....elämälle.

Nauti tästä hetkestä sillä sinulla ei ole muuta.
Hullaannu syksystä ja anna värien lumota sielusi uuteen lauluun.

Elämä.

Minä rimpuilen elämää vasten,

sieluni ei lakkaa kysymästä: Miksi?

Kysymys repii rikki toivoni ja upottaa askeleitani,

minun on päästettävä irti,

annettava anteeksi elämälle,

oppia kiittämään kivussa.

Katkeruus on minun häkkini,

sen sisällä saan syyn tulla huomatuksi,

en haluaisi kokea näin,

haluaisin tulla nähdyksi rakkaudesta,

minua ja meitä kohtaan.

Oivallan jotta vain antamalla anteeksi voin olla vapaa,

vapaa elämään ja rakastamaan,

kahleista päässyt voi auttaa toisia,

mutta sidotuilla käsillä ei rakenneta rauhaa.

Teen siis päätöksen,

olen armollinen itselleni ja elämälle,

otan yhden askeleen kerrallaan,

huominen on tuntematon,

ja sen poluille en voi kuin antaa suunnan,

viitoitan sen rauhanlipuilla,

sovinto alkaa armon oivalluksesta,

minä saan olla sen kohde ja säteillä sen voimaa eteenpäin.

Äitiä väsyttää.

Olen kaupan kassajonossa,
ympärilläni on kymmeniä ihmisiä,
ja silti koen olevani niin onnetoman yksin.
Kiedon käteni poikani käteen ja kuiskaan:
pysäytetäänkö aika ja karataan hetkeksi arkea?
Vastaukseksi saan hymyn joka herättää kadonneen toivon.....hetkeksi.

Tämä matka ja tämä tie, ei mennyt minun suunnitelmien mukaan,
on ollut pakko luovuttaa ja vain luottaa jokaiseen henkäykseen joka uhkuu elämää,
turhat selitykset ja liian pitkät suunnitelmat ovat karisseet maahan,
on ollut pakko rakentaa voima hetkestä.

Joskus itkettää niin suunnattomasti,
sielu kuin valuu maahan ja koen olevani tyhjä savi-astia,
minussa ei ole mitään annettavaa,
kehoni vain huutaa ympärilleen: huomatkaa minut ja kantakaa hetki.
Liian usein ohitse vain kuljetaan ja sanotaan: voimia.
mutta kukaan ei auta sitä löytämään.
Voima on etsittävä itse,
se asuu jossakin ja löydän sen,
kun jaksaisin aina vain etsiä.

Ei ole mahdollisuutta katkeroitua,
sillä katkeruus kylvää vihaa ja sen vangiksi en halua jäädä,
katson miestäni, katson poikaani,
siinä on kaksi syytä elää.
Kylvän kyyneleitä mutta kerään ne toivon helmiksi,
minä rakastan niin paljon jotta taistelen kuolemaan asti.

Pitkästä aikaa.....

Takapihan puusta on omenat tippuneet maahan. Omenien seassa on keltaisia lehtiä. Mihin kesä katosi? Pyykkitelineen varjossa kuitenkin heijaa riippukeinu, jonka annan olla vielä paikallaan. Toivon sen pitävän kesää vielä hetken keskellämme.

Olemme joutuneet lähettämään meidän perheen isin takaisin töihin. Tuttu herästyskello, joka kesän oli piilossa on nostettu pöydälle. Aamu alkaa kilvan auringon kanssa ja me jäämme ikkunasta katsomaan kun pyörä katoaa aamuun. On opeteltava olemaan päivät kaksin. Olemme aloittaneet muskarin kerran viikossa ja kovasti iloitsemme niistä pienistä ystävistä, joita ajoittain saamme vieraanamme pitää. Arki on arkea mutta onneksi se kätkee ajottain myös juhlahetkiä sisälleen. Pienen pieniä hetkiä, joilla on suuren suuri merkitys.

Kävimme tänään kontrollissa keskussairaalassa. Lastenklinikan kardiologi oli meitä tervehtimässä. Päivä jännittää aina. Tällä kertaa mieli oli kuitenkin toiveikas ja suuri helpotus oli siitä, jotta suuri leikkaus onnistuneesti takana. Sydän näytti muuten hyvältä MUTTA keuhkovaltimossa oli hieman kireyttä arpikudeksen muodostumisen tähden. Nyt meidän matka lokakuussa käy Helsinkiin ja siellä on magneettikuvaukset ja sen pohjalta katsotaan tarviiko pallolaajennusta tehdä. Minä masennuin täysin. Eihän kuulumisien näin pitänyt mennä. Minä ylpeänä odotin kuulevani kuinka hienosti sydän on kasannut uutta rytmiään ja matka jatkuisi taas seuraavaan kontrolliin. Paluu Helsinkiin aiheuttaa aina tunteiden ryöpyn. En halua...pelottaa. Miksei kaikki olisi voinut vain olla hyvin? Vanha jännitys palasi kehooni ja osa surusta jonka jo luulin voittaneeni. Välillä viha sairautta kohtaan nousee eloon. Rakkaus poikaani kohtaan taas voimistuu ja minä ihailen häntä päivittäin. Tämä tie on kivinen mutta samalla niin siunattu. On vain uskallettava jatkaa matkaa. Uskoa huomiseen ja luottaa niihin käsiin jotka rakastamme hoivaa. Sattuu mutta tämä on osamme.

Ilonaiheita on myös elämässämme. Iloitsen siitä dokumenttiprojektissa jossa olemme mukana. Iloitsen sydänyhdistyksen porukasta, ystävistä ja siitä, jotta omistan rakkaan miehen sekä pojan ja vielä kaupan päälle pullean mopsin. Nyt on katsottava valoon joka kuitenkin voittaa hetkittäiset pimeyden hetket. Rakkaus eheyttäköön meitä ja antakoon merkityksen silloin kun itse en jaksa sitä nähdä.

Hullaannu elämästä ja kiitä tämän päivän ihmeestä.

Illan hämärässä pieni runo.

Jalanjälkesi piirtyy rantahiekkaan,

askeleesi kuin pölyää elämän intoa ja voimaa,

minä ihailen sinua ja taitoasi elää hetkessä,

et epäile tai piiloudu murheen alle,

hengität elämää ja teet siitä laulun kehollasi,

sinä soit kiitosta.

Minä hämmästelen sitä onnea joka asuu sinussa,

sinä olet muokannut minua,

ja tämä matka on muovannut meitä yhdessä,

kaiken jälkeen osaamme nähdä siunauksen,

silmämme näkevät ihmeen,

järven pinnassa ja silmien heijastuksessa,

ihme asuu meissä.

Tahdon säilyttää tämän taidon nähdä ja oivaltaa,

tahdon jotta yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys,

herätä minut jos sen unohdan,

tartu pienellä kädelläsi minua kädestä,

ja muistuta miten selvisimme tähän päivään.

Minä juoksen sinut kiinni,

jälkeni juoksevat vierelläsi,

vesi huuhtoo ne välillä pois kunnes taas juoksemme uudestaan,

meillä on paljon valloitettavaa,

maailman hiekkalaatikko odottaa meitä,

jätetään jälkemme sen santaan.

Näin tunnemme olevamme elossa..........toisillemme.

Laulu sinulle!

Mestaripiirros

-Anna puu-

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
[ Lyrics from: http://www.lyricsty.com/anna-puu-mestaripiirros-lyrics.html ]
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

Kesäterveiset!

Kello on jo vaikka mitä mutta uni ei saavu vieläkään. Kai nukkumatti on vielä kesälomalla tai ottaa arjesta vielä kiinni niin, jotta unohtaa tulla ajallaan. Tämä aika pitää käyttää hyödyksi ja kirjoittaa ajatuksia sanoiksi. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Elämä kulkee omalla kiitoradallaan. Hyppää kyytiin hetkeksi:)

Olemme viettäneet ihanaa kesää kun olemme saaneet pitää mieheni kotosalla. Hänellä on kolmen kuukauden loma joka sisältää isä kuukauden. Arki on antoisaa kun me kaikki saamme olla kotona ja suunnitella päivän seikkailuja yhdessä. Olen iloinnut tästä kesästä ja ajasta aivan erityisellä tavalla. Tulee olemaan vaikeaa kun miehen tulee aika palata takaisin työhön. Ehkä me menemme pojan kanssa perässä, ihan vain salaa;)

Olen iloinnut myös suuresti kaikesta siitä mitä näen pojassamme. Aika antaa uusia taitoja ja hänen persoonansa vain vahvistuu hetki hetkeltä. Pienet kädet omaavat enemmän voimaa ja pienet jalat ovat nopeammat kuin eilen. Puhettakin alkanut tulla enemmän ja ymmärrämme toisiamme jo sanoin yhä syvemmin. Yhä uudestaan sulan vahaksi kun nuo maailman suloisimmat huulet sanovat äiti ja ne pienet mutta niin voimaa uhkuvat kädet kietoutuvat kaulaan. Minä iloitsen lapsestamme ja siitä siunauksen voimasta, joka on nostanut meidät murheesta valoon. Eläköön kaunis elämä ja upea kaunis pieni ihminen!

Minut valittiin meidän kaupungin sydänyhdistyksen aluevastaavaksi. Ilolla otin tehtävän vastaan ja ideoiden virta alkoi soimaan päässäni. Koen erityistä intoa tehtävässä jossa saan ajaa eteenpäin pienten ja vähän suurempienkin asioita, joiden rinnassa sykkii särkynyt sydän. Toivon, jotta intoni antaa uusia mahdollisuuksia ja luo toimintaa, joka luo iloa ja valoa monien ihmisten elämään. On ihanaa olla ilon kanava!

Meillä on 7.9 jälleen kardiologin vastaanotto. Kyllä jännittää jälleen. Ennen piti käydä verikokeissa ja monissa muissa rasituskokeissa mutta nykyään riittää ekg ja keuhkokuva. Näin elämä kantaa ja poikamme pieni sydän sulautuu uuteen muottiinsa. Minä rukoilen, jotta paidan alla olisi kaikki kohdallaan ja mitään uutta ei ilmesty. Sitä vieläkin on arka ja epäilevä. Väliin on sellainen olo kuin odottaisi seuraavaa iskua. Ehkä vieläkin sydän on karrella ja hauras. Aika antaa voimaa ja kuroo kasaan sielun sirpaleita.

Ihan kuin ovelle koputettaisiin. Ehkä se on nukkumatti, jota jo odotin:) Toivottavasti se kävi jo teillä ja antoio rauhaisan unen.

Kiitos tästä hetkestä tähtien alla.

Valo!

Liikutuin kyyneliin kun löysin tämän kuvan arkistoista. Kuva otettu sinä aamuna kun annoimme poikamme suureen avosydänleikkaukseen. Olimme mieheni kanssa Helsingin tuiskeessa ja otimme tämän kuvan mäen laidalta. Tyhjät rattaat mutta sen yllä loistava aurinko joka hehkuu valoa pimeyteen ja odotuksen tuskaan.  Muistan kun sydämessäni alkoi soimaan ylistyslaulu elämälle. Me selviämme ajattelin. Me selvisimme.....kiitän tänään!

Leiri-elämää!

Väsymyksen ote hiertää silmäkulmaa. Poika tuhisee untaan omassa sängyssään ja me istumme mieheni kanssa sohvalla. Ajatukset kiertää omalla radallaan ja kahvi antaa niille siivet. On ihanaa olla kotona, oman sohvan uumenissa. Tähän kuulumme.

Olimme viikon koko perheenä Pieksämäellä paremman avioliiton perheleirillä. Lähteminen hieman jännitti. Mielessä oli monenlaisia kysymyksiä ja pelkojakin. Sitä koitti kuin keksiä syyn miksi jäädä kotiin vaikka samalla tiesin, jotta leiriä tarvitsimme kipeämmin kuin koskaan. Lähdimme matkaan odottavin mielin.

En olisi uskonut kuinka mahtava matka meillä olikaan silloin edessä. Elämän kolhut ovat vieneet meistä voimia ja usein jäljellä on ollut vain väsyneet sanat sekä sielu. Tuon viikon aikana monet tunteet saivat nimet ja pystyimme mieheni kanssa löytämään polun toistemme sydämiin. Vaatii rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa tehneensä väärin toista kohtaan. Oivallus kuitenkin avaa aivan uuden lehden rakkauden sanakirjassa ja antaa uuden mahdollisuuden. Eilen sanoimme toisillemme uudestaan: Tahdon! Kun katsoin miestäni silmiin kyyneleet valuivat poskillani. En ollut pitkään aikaan nähnyt hänen silmistään sieluun asti sillä väsymys ja kriisin taakka peittivät sen kuin sumu maan. Siinä seisoessani häntä vasten näin jotakin kaunista ja niin rakastettavaa. Tiesin jotta kaikki se mitä olemme kulkeneet ja läpi käyneet ovat vain tuoneet meitä lähemmäksi ja toistemme luo kun osasimme askeleiden tarkoituksen nähdä. Rakastan sinua!

Poikamme oli koko viikon omalla leirillään. Pieni mies iso reppu selässä jäi hoitajien hoivaan hiekkalaatikon satumaahan. Olemme hänestä kovin ylpeitä. Vauvojen keskellä hän osoitti olevansa kovin empaattinen ja huolehtiva. Hän vei tuttia itkun saapuessa ja leluja kun vauhti kävi vallattomaksi. Olen kiitollinen leirin tuesta ja erityisestä huomaavaisuudesta poikaamme kohtaan. Pieni sydän puhutteli monia ja uskon meidän tarinan antaneen uusia ajatuksia elämästä, joka voi yllättää ja uudistaa.

Matka jatkuu ja jokin meissä on muuttunut. Muutos saa aikaan uutta ja sitä olemme kaivanneet kuin erämaa vettä. Elämä on matka joka jättää meihin jäljet ja myös me jätämme jäljen kanssa matkaajiimme. Jatkukoon meissä se kaikki hyvä jota osaksemme olemme saaneet ja olkoon meidän sydän nöyrä myös sitä hyvää jakamaan. Vähentyköön väsymyksen harson haalistava voima ja puskekoon valo voimauttaen meitä.

Uskalla sinäkin siellä jossakin kohdata rakkaasi ja katsoa häntä silmiin. Huomaat näkeväsi jotakin niin kaunista ja uudistavaa. Jos et näe sumun läpi, uskalla puhua asiasta ja etsiä valoa yhdessä. Esteet on tehty voitettavaksi ja mikään ei ole niin tärkeää kuin löytää tie takaisin rakkauden luokse.

Kesäruno!

Istumme purjeveneemme kannella,

sinä pidät minua kädestä kiinni,

ja isäsi ohjaa venettä aaltojen tanssiessa meitä vasten.

Veden voima kuljettaa meitä,

ja me olemme turvassa,

oman pienen veneemme kätkössä.

Aurinko hivelee matkalla ihoamme,

ja lämpö herättää väsyneet luut,

valo voimistaa ja virtaa,

olemme elossa elämälle,

sen sointi kutsuu jatkamaan,

seikkailut odottaa,

purjeet on nostettu elämää vasten.

Minä katson sinua ja rakastani,

te molemmat olette osa minua,

minä rauhoitun kun olette rinnallani,

ja saan syyn jatkaa kun väsyttää.

Veden pinta on tyyni ja heijastaa kuvamme pintaan,

siinä me olemme kaikki kolme,

vahvoina tuulta vasten,

myrskystä selvinneitä,

onnen etsijöitä aavalla elämän merellä.

Istumme purjeveneemme kannella,

minulla on kaikki mitä tarvitsen,

minä kiitän ja ylistän luojaani,

sillä elämä on kaunis,

ja minä voimannun sen ihmeestä.

Tuuli kuljeta meitä,

hellästi ja varoen,

purjeemme on vasten sinua,

vie meidät uuteen huomiseen.

Kesäkuulumisia.

Lämpö hivelee ihoa yhä vaikka kello käy jo yön ensimmäisiä tunteja. Valo pitää hereillä ja saa ajatuksille siivet. Kesä on valvomisen ja samalla heräämisen aikaa. Kaamos on voitettu ja sitä pitää juhlia yöttömillä öillä ja juosta kilpaa ajatusten maratonilla. Istu kanssani hetki.

Olemme koko perheen voimin nauttineet kesästä. Iloitsemme suuresti pojan kanssa siitä, jotta saamme pitää isän kesälomalla kolme kuukautta. On ihanaa jakaa arkea yhdessä ja suunnitella sekä toteuttaa kesän retkiä ja muistoja. Tällaisia aikoja ja päiviä tarvitsee jokainen perhe. Elämää joka eletään toisillemme. Aika antaa rajat mutta sen sisällön saamme täyttää meidän muotoisella tarinalla. Eläköön aika ja yhteinen kesä.

Eilen olimme rannalla koko perheen voimin. Pieni sankarimme oli ensimmäistä kertaa elämässään uimahousuissa järven rannalla. Ilma oli tyyni ja lämmin. Meidän ympärillä kymmenet ihmiset jäähdyttivät päivän kuumuutta raikkaaseen veteen ja siemaisivat kesää. Minä katselin poikamme touhuja. Pieni käsi tarttui lapioon ja teki mutakakkuja. Pieni suu maistoi hiekanjyvän ja taittui hymyyn. Pienet silmät hämmästelivät tyyntä maisemaa joka maalasi uusia ihmisiä kuvaan. Pienet korvat kuuntelivat kesän ääniä ja pieni suu yhtyi iloon omalla kielellään. En olisi uskonut puolitoista vuotta sitten jotta olemme siinä. Liikutuin kun poikamme istui rantakivelle ja risti kätensä syliinsä. Pyhyys ympäröi hänet. Ihan kuin hän olisi lausunut hiljaisen kiitoksen Luojalleen joka taiten hänet on tehnyt ja rakentanut uudeksi. Siunattu hetki.

Kesä jatkuu ja lähdemme heinäkuun puolessa välissä avioliittoleirille koko perheen voimin. On aika rakentaa sitä kaikkea mikä ajan saatossa on päässyt ruostumaan. On aika keskittyä toiseen ja oppia uutta. Oppia tunnistamaan ja tunnustamaan, oppia rakastamaan yhä enemmän ja antaa anteeksi sitä myös pyytäen. Toivomme jotta leiri antaisi meille paljon sitä hyvää jolla kasvamme lähemmäksi toisiamme ja näin voimme antaa myös lapsellemme hyvän pohjan elämälle.

Pieni kuulumisia arjen keskeltä. Elämä on kaunis ja kiitoksen arvoinen. Minä iloitsen siitä jotta saan omistaa niin paljon ja kivun kautta oppineena oivallan jotakin syvää. Jokainen päivä on suuri ihme ja sitä en lakkaa hämmästelemästä. Pysähdy sinäkin ja huomaa kuinka siunattu oletkaan. Esteet on tehty voitettaviksi ja sen tehneenä huomaat jotta jokin uusi saa alkunsa.

Hullaannu kesästä ja anna muistoille mahdollisuus.

Runo!

Ne käytävät, ne tuoksut,se odotuksen hiljaisuus,

se kaikki joka muutti koko maailmani,

onnen kehdossa asui toivottomuuden sävel,

ja olin avuton säveltä sanoiksi laulamaan.

Se aika, se taistelu joka sai tekemään kaikkemme,

annoimme aarteemme vieraisiin käsiin,

ja pimeässä huoneessa odotimme kuin janoiset vettä.

 Sitten tuli sade,

toivon pisarat valuivat kasvoillemme,

edessä oli elämä.

Tämä kaikki on osa minua tänäänkin,

minä en ole enää sama ihminen kuin ennen,

haavat sielussa mutta ei iholla enää,

on aika uskaltaa elää ja olla.

On vaikeaa oppia luottamaan ja antaa ilolle valta,

jokin minussa vaatii hoivaamista,

olen vielä kovin heikko,

esitän rohkeaa ja reipasta,

säästän niin muita.

Joskus haluaisin olla huomaamaton,

ja samalla huudan rakkautta joka rakentaa.

Pienin askelin, hetki kerrallaan,

pettymysten alta puskee luottamuksen siivet.

Entiseen ei enää ole paluuta,

mutta kaikki se uusi avaa mahdollisuuksia.

Elämä sykkii ja soi.....minussa.

Pieni ajatus.

Talossa on hiljaista. Hiljaisuus hivelee sieluani. Nostan jalat sohvankulmalle ja otan hetkestä kiinni. Ajatukset kulkevat ja muuttuvat sanojen riveiksi. Hiljaisuudessa sanat heräävät eloon ja sieluni valuu kirjaimien muodossa paperille.

Sain pienen hypyn pois arjesta kun lähdin yksin kummityttömme rippijuhlaan toiselle puolle Suomea. Rakkaani jäivät viettämään miesten aikaa kotiin. Pieni ikävä repussa lähdin matkaan mutta samalla tiesin, jotta mieheni kaipaavat myös aikaa kahden. Takapihan salaisuudet ja leikkipuiston riemu oli heidän kokonaan muutaman päivän:)

Rippijuhla oli tunteikas ja kummityttömme säteili nuoruuden voimaa ja iloa. Minä olin hänestä ylpeä ja sydämeni siunasi hänen matkaansa. Mietin päivän aikana paljon sitä, mitä on kummius ja ihmisyys. Oivalsin jotakin ja mieleeni nousi hetki reilun vuoden takaa. Olimme teho-osastolla kun poikamme oli juuri leikattu. Sydän verellä ja mieli pelosta vapisten siinä seisoimme hänen rinnallaan. Siskoni ja kummityttöni olivat rinnallani sängyn vieressä. Mieheni otti kuvan tilanteesta.. Kummitytölläni oli leveä hymy joka loi valoa koko pienen sängyn ympärille. Tuo kuva heräsi eloon rippikirkossa. Tästä on elämässä kyse. Rinnalla kulkemisesta ja toistemme kannattelemisesta. Elämässämme tulee tilanteita ja hetkiä kun omat voimat riisutaan.Noina hetkinä tarvitsemme kantavia ja kannattelevia sanoja sekä tekoja.Tuo kuva ja se siunattu hymy kantoivat minua ja meitä. Ihmisyys on olla lähellä, ihmisyys on olla rakkauden kohde ja sen kanava. Antaessaan saa. Aina.

Minä toivon, jotta osaisin olla rakkauden kanava mutta myös sen kohde. Sitä opettelen ja joka päivä jotakin siitä oivallan.

 Tuhlaa rakkautta missä oletkin. 

Kiitos.

Ilma on kesäisen lempeä. Istun työhuoneessa ja katselen kun koivut taipuu tuulen keinussa. Sulkiessani silmäni vaivun hetkeksi metsän kehtoon minäkin. Lintujen laulu ja lehtien vieno kahina rentouttaa mielen. Päivän pölyt karisee harteilta ja hetkessä on hyvä olla. Pyhä tekemättömyys ja pysähtynyt aika.

Kirjoitin viime viikolla paikallislehteen pienen kiitoksen kaikesta siitä mitä olemme kokeneet sairaalaamme kohtaan. Tekstin kirjoittaminen oli minulle tietynlainen tienhaara. Oli aika kiittää kun tiemme on niin vahvalla pohjalla, jotta uskallamme jo itsenäisesti ottaa seuraavat askeleet. Hyvän pitää antaa kiertää ja kiitoksen muodossa se kannustaa varmasti levittämään hyvää myös eteenpäin. Haluan jakaa tekstin sinun kanssasi ja rohkaista myös sinua kiittämään heitä, jotka kiitoksen ansaitsevat:

Kiitos

Niin monesti terveydenhuoltoa arvostellaan ja kiitos uupuu puheista. Meidän perhe haluaa nyt osaltaan kiittää suurella sydämellä. Saamme omistaa erityislapsen jonka alkutaival on ollut kovin kivikkoinen leikkauksineen ja epävarmuuden alla. Nyt koettelemuksista selvinneenä menneet näkyvät eri valossa kun jalkamme kantavat jo omalla polullaan.  Haluamme kiittää Pkssk:n teho-osastoa E3:mea hyvästä ja kannustavasta hoidosta. Osasto on meille kuin toinen koti. Toivomme kaikille työntekijöille voimaa ja siunaamme teidän käsiä kun hoidatte aarteitamme. Käsissänne on pala kultaa. Suuri kiitos myös Lastenpolin sydänyksikölle kaikesta siitä toivosta ja huolenpidosta tähän asti ja jatkossa myös eteenpäin. Luotamme teihin. Kiitos kuntoutusohjaajalle joka piti meidän arkea pinnalla kun luulimme hukkuvamme. Kiitos kriisiryhmälle joka antoi luvan itkeä ja huutaa kun kipu oli iholla. Erityiskiitos lastensuojelun ennakoivalle perhetyölle joka antoi meidän elämään enkelin joka viikottain oli meille läsnä ja auttoi jotta saimme levätä. Olemme onnekkaista jotta asumme Joensuussa ja meitä on kantanut niin monet ammattilaisten kädet ja sanat.  Syvä kiitos elämälle ja Joensuun erityissairaanhoidolle. Tänään seisomme vahvoina ja hymyilemme lempeälle kesälle.

Tänään sydänpolille mentäessä olikin hyvä vaikka tosin hieman jännittynyt olo. Siihen ei kai ikinä totu kun pienen paidan alle katsotaan. Sitä pelkää ja odottaa. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin pojan sydämen muotoisesti. Leikattu sydän ei koskaan vastaa tervettä mutta kaikki se apu mitä olemme saaneet on tehneet tehtävänsä ja pumppu pomppaa hyvin joka lyönnillä:) Vauhti kasvaa ja kehittyy ja se jos mikä saa meidät onnellisiksi:)

Kaiken ilon ja hämmästyksen keskellä kuulin myös suru-uutisia. Lastenklinikalla näkee ja kuulee, tutustuu ja saa elää toisten perheiden rinnalla. Valitettavaa on se jotta kaikki tarinat eivät pääty hyvin eikä pienet sankarimme pääse koskaan kotiin. Olen tänään surrut pienen sankarin puolesta, jota nämä taitavat maalliset kädet eivät enää voi auttaa. Aika on hänellä loppumassa vaikka elämän kellossa se vasta niin alussa. Tajusin tänään kuinka veitsenterällä tämä elämä onkaan. Se, jotta me seisomme tässä ei ole itsestäänselvyys. Meidän tarina olisi voitu kirjoittaa toisin. Ei ole sanoja, on vain kantavia ajatuksia perheiden puolesta jotka menettää rakkaitaan. Liian moni pieni on lentänyt enkeliksi viime kuukausien aikana. Liian aikaisin, liian kipein tavoin. Elämä on hauras ja särkyvä. 

On opittava ottamaan hetkestä, hymystä, hipaisusta, onnesta ja elämän äänistä kiinni. Kiitettävä niin kyynelin kuin naurun siivin. Jokainen päivä on lahja ja sitä pitää vaalia ja kunnioittaa. Tänään kun silitin rakkaani unille, itkin. Ei ole sanoja kertomaan kuinka paljon rakastan ja tunnen tuota pientä miestä kohtaan. Kiitos lapseni, kiitos Luojani, kiitos mieheni, jotta taistelimme tähän päivään yhdessä.