tiistai 14. heinäkuuta 2015

Uhmaikä

Sinä pieni ihana poikani. Sinä joka saat kaiken sekaisin niin onnessa kuin raivossa. Mitä kaikkea mieleesi mahtuukaan? Kumpa itse muistaisin miltä tuntui kasvaa isoksi. Mitä kaikkea mielessäni olikaan ja kuinka turhauttavaa olikaan kun kukaan ei ymmärrä mitä mielessä pyöriikään. Tämä on vaihe nimeltä: Uhma. Me olemme sinun rinnalla satoi tai paistoi. Saat kasvaa ja me kasvamme sinun rinnalla. Kaadutaan ja noustaan yhdessä.
Sinulle rakkaani tämä runo:

Uhmaikä
 
Miten pienessä ihmisessä asuu noin paljon tahtoa,
pieni valtakunta jossa marssii oma armeija,
on paljon vallattavaa,
jokaista ovea tulee tempoa,
sillä ei koskaan tiedä onko sen takana seikkailu.
Joskus olen avuton,
makaat maassa ja itket sydämesi käsivarsilleni,
en tiedä mitä koet,
miten tahto repii sinut itsenäiseksi.
Pyydän voimaa ottaa vastaan annettavasi,
ja pidän sinut lähellä.
On hetkiä kun tahtosi tekee kaikesta mahdottoman,
tekisi mieli itkeä kanssasi,
laskea sataan ja karata arkea,
tyynnytän itseäni sanomalla; tämä on vaihe.
Minäkin olen kasvanut minuksi,
kasvukipujen kautta.
Ei kai auta kun ottaa vastaan,
elää hetki kerrallaan,
kannatella toinen toisiamme,
olla hiljaa,
raivota,
ja koota kyyneleistä rauhan viitta.
Tämä on vaihe:
kulta koetellaan tulessa.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pitkästä aikaa.



 Sitä on monesti miettinyt tulisiko jo tämän blogin sivut laittaa nippuun ja kirjoittaa jälleen kun elämä tuo uusia tarinoita. Tarinan aihe on kyllä jokainen päivä mutta aika ei aina anna mahdollisuutta tulla niiden julki kirjaimiksi. Saamme olla kiitollisia siitä, että elämä kantanut meitä ja saamme elää normaalia pienen pojan elämää. Kaikesta tästä syntyi runo. Se ei ehkä kaipaa enenpää selittelyä vaan siinä on kaikki mitä minulla on tänään:


Kesä

Juokset nurmikolle kesä varpaissasi,
et murehdi tai huolehdi huomisesta,
luotat siihen, että tuuli kantaa,
ja sivelee poskiasi lämmöllä.
Kun kaadut, nouset ja etsit voiman jatkaa,
allasi on seikkailu jota janoat.

Katselen usein sinua,
ja olen vain hiljaa,
ja kuron kiitoksen rukouksen ihollesi,
sinä olet kauneinta mitä teidän,
taiten tehty,
pelastettu elämälle.

On päiviä kun minä yhä pelkään,
pelkään menettäväni sinut,
pelko löytää juurensa muistoista sairaalan käytävillä.
Odotuksen piinasta,
ja avuttomuudesta,
ajasta kun oli vain toivo,
toivo johon joka solumme kiinnittyi.

Minun on kuitenkin opittava luottamaan elämään,
elää päivä kerrallaan,
ottaa ja antaa se mitä meille annettavaksi annetaan.
Rakastaa rajattomasti,
antaa anteeksi pyyteettömästi,
ja kiittää keskellä kiireitä.

Juokset nurmikolla kesä varpaissasi,
minä otan sinut syliini,
kaksi sydäntä vastakkain,
rumpu takoo sointia,
ja tiedän yhdessä olemme enemmän kuin yksin.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Sydänlasten viikko

Tämä viikko on sydänlasten viikko. Paljon tunteita, paljon muistoja joihin palata ja jotka todeksi elää jälleen. Sydänlapsen vanhemmuus on ollut raskain ja rakkain tehtävä joka minulle on annettu. Aika on kasvattanut ja opettanut sen, jotta kaikesta selviää. Kipu koulii meitä ja sillä on aina jokin tarkoitus. Tänään ymmärrän enemmän miksi tämä kaikki tapahtui meille. Koskaan en saa täydellistä vastausta kaikkeen mutta osaan jo nähdä syitä miksi juuri meidän piti nöyrtyä ja kasvaa. Minä kiitän jotta tänään ymmärrän enemmän mitä on elää hetkessä ja kuinka hetki on kalleinta mitä omistamme.

Tämä viikko on sankareiden. 

 Sydänlapselleni
 
Ensimmäinen merkki sinusta,
tuo hento ja hauras syke minussa,
en ollut uskoa sitä todeksi,
uusi elämä asuu lämpöni suojassa.

Minä suojelin sinua kaikelta,
kannoin sinua lämmössäni,
haaveilin päivästä kun kohtaamme,
haaveilin ajasta kun yhdessä kasvamme.

Sinä synnyit niin täydellisen kauniina,
viaton ja uljas elämä hehkui sinussa,
poski poskellani,
käsi kädessäni,
sinä rakkautemme hedelmä.

Tie kulki outoja polkuja,
murruimme yhdessä,
mutta kasvoimme vahvemmiksi kuin koskaan,
aika pysähtyi,
mutta se käänsi uuden sivun elämässämme.

Tänään minä kiitän,
Sinä,
Minä,
Me,
selvisimme.

Sydän mursi meidät,
sydän kokosi meidät yhdeksi.

Lapseni,
sinä olet olemassa,
ja me olemme olemassa sinua varten.
Jatka matkaasi iloiten,
ja opeta meille yhä uudestaan pienen hetken voima.



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kontrolli

Katsoin valokuvia vuosien takaa. Pieni ja ihmeellinen elämä hehkui tuntien vanhana. Niin hento ja kaunis elämä, joka annettiin meidän käsiin. Siinä olimme hämillämme kaikki. Sanattomina ja avuttomina uuden edessä.

Aika on vahvistanut meitä ja tehnyt meistä selviytyjiä. Olemme eläneet hetkestä toiseen ja huomanneet, jotta jalkamme kantaa läpi kivunkin kun pysymme yhdessä. Pieni sydän joka särkyi kerran on pärjännyt hyvin elämää vasten ja olemme saaneet elää normaalia elämää. Sitä on niin kiitollinen kaikesta. Tästä päivästä ja menneestä. En olisi uskonut väsymyksen alla aikoinaan, jotta selviämme edes kesään. Nyt takana jo kolme kesää ja talvea. Aika kantaa.

Kävimme viime viikolla kontrollissa jälleen. Poika oli niin reipas ja osoitti kuinka rohkea hän on sairaalassa johon kuitenkin liittyy aina jännitystäkin. Asiat olivat hyvin. Sydän soi omaa rytmiään mutta sen rytmi oli tasainen ja ahtaumat keuhkovaltimoissa ovat asettuneet ja saamme vielä jäädä seurantaan. Tarvetta pallolaajennukselle ei ole. Seuraava kontrolli on Elokuussa, jossa tilanne jälleen arvioidaan. Kun aikaa kontrollien välillä tulee sitä jotenkin saa uskoa aina enemmän. Meillä ei ole hätää tai suurta huolta.....tällä hetkellä.

Viime aikoina olen saanut kuulla paljon tarinoita sydänmaailmasta. Pieniä sankareita on syntynyt useita joiden rinnalla olen saanut olla. Sitä ymmärtää nyt enemmän tämän kaiken tarkoitusta. Ehkä yksi syy tällä kaikelle on se, jotta tänään saan seisoa vahvempana ja avoimena niiden rinnalla joiden elämä murretaan. Ehkä minä saan mahdollisuuden loistaa valoa ja toivoa kun annan siihen oman elämäni työkaluksi. Ehkä minä voin tuoda lohtua sinne missä on kyyneleitä. Mikä tässä elämässä olisikaan kauniinpaa kuin jakaa hyvää eteenpäin.

Tämän maailman keskellä joka on ankara ja kylmä voi valo löytyä yllättäen. Kun ei pidä kaikkea itsellään vaan uskaltaa olla avoin ja jakaa omastaan , sitä huomaa kuinka lämpö murtaa kylmyyttä. Meidät on luotu toisiamme varten. Olemaan läheisiä, lähimmäisiä ja ihmisiä ihmisille. Joka päivä opin siitä jotakin lisää ja haastan itseäni olemaan yhä enemmän sitä mitä olen.

Haasta sinäkin itsesi. Tänään, huomenna, ensi viikolla.

Ole todellinen..........toiselle.


keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulu ja räkä.

Vihdoin kotona. Takana satoja nenäliinoja, kymmeniä Panadol annoksia, antibiootteja, kuumaa juomaa, 500km automatkaa sekä huolen muruja rinnan alla. Se mikä takana on takana ja nyt edessä oma koti, joka kätkee meidät turvaansa. On onnellinen olo kun sohvan kätkössä istumme me kaikki. Lahjaksi saatu peitto yltää jokaisen varpaille ja villasukkien lämpö ihan kutittaa. Tässä on hyvä olla.

Joulu meni meillä sairastaessa. Kai syksyn kiireet ja tressi ilmoitti tulleensa päätepisteeseen ja pakotti meidät lepäämään. Harmitti suuresti kun tauti iski Jouluna mummolassa jonne olimme odottaneet pääsyä pitkään. Kiitollisia kuitenkin olimme siitä lämmöstä ja hoivasta jota osaksemme saimme. Rakkaus on paras lääke, se on jälleen todistettu.

Me aikuiset aina kasaudumme kokoon läpi flunssien mutta kun pienin meistä sairastuu niin huoli kasvaa.Pojalla oli kuuem lähes 5 päivää 39-40, nuha, yskä ja hengitys oli vaikeaa. Yöt olivat levottomia ja me vahmempina teimme kaikkemme, jotta lepo saapuisi edes hetkeksi. Kävimme Tays;n lastenpolilla tarkastuksessa kun kuume ei hellittänyt lääkkeistä huolimatta. Hoito oli hyvää ja sydämellistä. Saimme lääkettä lisää ja pikku hiljaa vointi alkoi kohenemaan.

Eräs yö kun pidin poikaamme lähellä itseäni kuulin kuinka sydän hakkasi kiivaasti ja sydämen sivuääni suhahti korvaan läpi kehon. Minua alkoi itkettämään suunnattomasti. On hetkiä kun sydän muistuttaa siitä, jotta sen kätköissä yhä asuu sairaus. Niissä hetkissä muistuu mieleen myös se nöyryys ja tietoisuus siitä, jotta tarvitsemme vielä apua elämään Lastenklinikan kautta. Se saa aina mielen miettiliääksi. Koska sinne joudumme? Auttaako pallolaajennus meitä rinnan alla asuvassa ahtaumassa? Koska joudumme läppäleikkaukseen? Koska? Miten? Miksi?

Kun ajatukset alkavat juoksemaan huolen kehää on päätettävä pysähtyä. On päätettävä elää hetkessä ei huomisen huolissa. Se mitä on edessä on salattu vielä tänään. Jos murehdin liikaa niin sairastun itse. Pitää luottaa, jotta kokonaisuus on lääkärien hallinnassa. Tammikuussa menemme jälleen sydämen ultraääneen ja sen pohjalta tiedämme jatkoa eteenpäin. Kun aika on niin meidän on mentävä ja keinot selviytymiseen löytyy silloin.

Tänään vaihtuu vuosi. Vuosi 2014 on ollut muutoksien vuosi. Uusi työ, hoitopaikka ja arjen opettelu ovat olleet merkittäviä asioita. Hienosti olemme luoneet tiemme uudessa vaiheessamme ja voin sanoa olevani onnellinen. Kiitollisena astumme uuteen ja toivomme jotta vuosi toisi meille sitä kaikkea minkä kautta koemme olevamme elossa ja onnellisia. Tulkoon mitä tulkoon siitä selviämme yhdessä. Se on päätös, se on lupaus uuden edessä.

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Epäreilua

Ilta hämärtyy yöksi. On hiljaista. Vielä ei kuitenkaan uni tule silmäkulmaan vaan ajatukset pitävät hereillä. On pakko kirjoittaa kirjaimiksi se mitä mietin ja pohdin. Ehkä sisäinen hämmennys ja suru puolittuu kun saa sen vuodatettua mustaa valkoiselle.

Viimeisen kuukauden aikana uutisten otsikoissa on ollut useita mustin reunoin kirjoitettua uutista. Uutisen päällä isoin kirjaimin: Perhesurma. Sana hyppää iholle ja saa sydämen hiljentymään. Sielu kysyy: Miksi?  Mikä vie meitä niin syvälle mustaan, jotta annat kätesi pahan valtaan. Riistät kauniin ja ainutlaatuisen hengen omaltasi tai päätät elämän kirjaimet koko perheeltäsi. Mikä, miksi, eikö kukaan muka kuule ja auta ennen kuin pimeys saapuu.......

Mietin onko avunhakeminen niin suuri häpeä. Ei uskalleta olla heikkoja ja epäonnistuneitakin. Vedetään itsemme äärirajoille kunnes voimia ei enää ole. Mieli pysähtyy ja psykoosin vallassa teet mitä et koskaan olisi kuvitellut todeksi. Onko se sitä, jotta ei oteta apua vastaan. Pidetään kulisseja yllä, eikä anneta totuuden murtaa valheita. Vai eikö tämä järjestelmä osaa enää auttaa? Ei ole ammattitaitoa eikä ammattilaisia? Ihminen hukkuu massaan ja erottuu vain kuolinilmoituksella.

Sanoja ei ole kuin suuri osanotto niille, jotka tänäänkin väärin tavoin ja liian aikaisin lähtivät oman äidin kautta. Toivon, jotta nämä uutiset eivät rohkaise tekemään sanoin vaan rohkaisevat etsimään apua jos epätoivo asuu perheen yllä. Jos olet äärirajoilla soita vaikka 112 ja kerro jotta et enää jaksa, et pysty, et osaa, siellä vastataan aina! Aina. Joku valvoo jossakin 24/h sinunkin turvanasi.

Alla Suomessa toimivia auttavia puhelimia. Siellä vastaa aina joku ihminen joka on samaa verta ja lihaa kuin sinä!!!

AA:N AUTTAVA PUHELIN
09 – 750 200
Apua alkoholiongelmaan
Joka päivä 9-21

NA – Nimettömät Narkomaanit
Jos epäilet, että sinulla saattaa olla ongelmia huumeiden kanssa. Ehkä me voimme auttaa!
Helsingin piirin infopuhelin:
050-307 7597 (ma 17.30-20, pe 17.30-19.30)
info@nasuomi.org

AL-ANON
(019) 739 679
Parhainta tietoa Al-Anon-toiminnasta ympäri Suomea antaa Al-Anon -toimisto
Apua alkoholiongelmaisen läheiselle.
Joka päivä 9-21

ADOPTIOKURAATTORI
06 – 414 1950
Ma 17-20, Ke 13-18, To12-16

AIDS-TUKIKESKUS
02 07 46 57 00
Neuvoa ja apua HIV:iin, aidsiin ja
turvaseksiin.

AUTTAVA PUHELIN
0208 377 577
Tukea koulu- ja työpaikkakiusatuille
Ma-pe 12-16

ESPOON TURVAKOTI
09-591 51 30 (24 h)
Tukea perheväkivallan kohteeksi tai sen uhkaamaksi joutuneille

ESPOON NUORTEN TURVATALO
09 81 95 53 60
Kipparinkatu 2 as 19

EVL-SEURAKUNTIEN
09-10071
Elämän ongelmatilanteissa
klo 21-03

FOLKHÄLSANS SAMTALSJOUR
9800-15 11 00
Tala med någon eller diskutera om något som bekymrar en
Öppen vardagar 15-20

HELSINGIN ORTODOKSISEN SEURAKUNNAN AUTTAVA PUHELIN
09-5845 9642
Keskusteluapua elämän vaikeuksien kohtaamisessa.
(Ti, pe, la 18-22)
Helsingin ortodoksinen seurakunta
HESETA
09-68125855
Seksuaali-identiteetin pohdintaan ja
vertaistuen tarpeeseen
To j a Su 18-21

HUUMEAMBULANSSI
09-278 7727 (24 h)
Tietoa huumeista ja keskusteluapua

HUUMEISTA
0800-90045
Tietoa huumeista ja hoitomahdollisuuksista asiaa huumeista ja apua käyttäjille.Soita ilmaiseksi 24h.

INVALIDILIITON NEUVONTAPUHELIN
0200 1234
Vammaispalveluja koskeviin kysymyksiin

Ma 13-19, Ti 10-16, Ke 13-16, To 13-16
IRTI HUUMEISTA RY:N PALVELEVA PUHELIN
010 80 4550
Arkisin 9-15 ja 18-21

ITSEMURHAN TEHNEIDEN LÄHEISET
RY vertaistukipuhelin
09-440 054
Ma ja Su 18-20

JUSSI-TYÖ (PÄÄKAUPUNKISEUDUN)
09 278 8223
Väkivaltaa perheessä tai lähisuhteessa

KIUSATTUJEN TUKI ry
0800-9-7474
Valtakunnallinen ilmainen auttava puhelin
Päivystys ti – to 12.00 – 16.00
Suomen Mielenterveysseuran Valtakunnallinen kriisipuhelin
01019 5202
– arkisin klo 9-06
– lauantaisin ja arkipyhinä klo 15-06
– sunnuntaisin klo 15-22
Kriisipuhelin on tarkoitettu kaikille, joilla itsellään tai joiden läheisellä on elämässään kriisi tai muuten vaikea elämäntilanne.
Sos-keskuksen päivystys.
Liikkuva Sos-yksikkö 24h
040 503 2199

KUUROJEN AUTTAVA PUHELIN
0800 9 2266
Valtakunnallinen tekstipuhelin, ilmainen
Ma, Ke, Pe klo 19-22

KYNNYS JA KORVA
09 6850 1188
Tukea ja rohkaisua vammaiselta vammaiselle

KÄPY
03-3451 100
Tukea lapsensa menettäneille perheille

KÄTKYTKUOLEMAPERHEIDEN YHDISTYKSEN AUTTAVA PUHELIN
0800 95959
Ma ja To 8.30-11.30

LINJAARI
0800 131 333
Näkövammaisuutta koskeviin kysymyksiin
Ark 9-15

LYÖMÄTÖN LINJA
Hki 09 6126 6212
Espoo 09 276 6280
Tre 03 3141 8514
Miehille mahdollisuus katkaista perheväkivallan kierre.
Päiväsaikaan joustavasti

MIELENTERVEYDEN KESKUSLIITON VERTAISTUKIPUHELIN
0303 9292
Paniikkihäiriöt, masennus ja ahdistus
Maanantaisin klo 10-15
(pvm koko maasta)
0303 9192
Puhelinpäivystys

MLL:n LASTEN JA NUORTEN PUHELIN
0800-120 400
Keskusteluapua ongelmissa
Ma-Pe 14-20, La-Su 17-20
Maria Akatemia
09 7562 2260
Maria Akatemian Demeter-työ tarjoaa apua naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. MaSu-projektissa tuetaan maahanmuuttajataustaisia naisia väkivallan käytön lopettamisessa.
Asiakkaaksi pääsee soittamalla valtakunnalliseen Avoimeen linjaan, joka päivystää tiistaisin ja torstaisin klo 16-18 ja perjantaisin klo 12-14 numerossa 09 7562 2260.

MYRKYTYSKESKUS
09-4711 tai 09-471 977
Myrkytystapauksissa ensiapuohjeita

NAISTEN LINJA
0800 02400
maksuton, valtakunnallinen neuvontapuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille.
(suomeksi) ma-pe klo 16-20

NAISILLE
(09) 7562 2260
Avoin linja naisille jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa
Ti – To 16-18

NARSISTIEN UHRIEN TUKI RY
040 520 5085
Ti Ke 10-12

NUORTEN KRIISIPISTEEN KRIISIPUHELIN
09-7535 121
Keskusteluapua kriisitilanteissa
Ma-pe 9-13, ma-to 17-20

NYYTI RY
010 80 6656
Tukea (tiede ja korkeakoulu)opiskelijoille elämän paineissa ja vaikeuksissa
Ma,ke,pe 16-20

OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA
09-611 696,09-611 949
Tukea psyykkisesti sairastuneiden läheisille ja omaisille
toimintakeskus:09-611 919
Ma-pe 9-15

PARISUHDEKYSYMYSTEN NEUVONTAPUHELIN
010 309 3900
Ma 10-12, ti 18-20, to 12-14

PEDOFIILIEN UHRIEN AUTTAVA PUHELIN
0400 898 857
Nimettömänä ja luottamuksellisesti

PELUURI
0800 100 101
Peliongelmissa auttava puhelin
ark 12-18

PROSTITUOITUJEN TUKIPISTE
09-7750 654
Seksityöntekijöille ja heidän läheisilleen
(ark 9-16)
Helsingin Diakonissalaitos

RAISKAUSKRIISIKESKUS TUKINAINEN
0800 97899
Ma-To 9-17, Pe-Su 17-24

TUKINAISEN JURISTIPALVELU
0800-97895
ma-to 14-17

RIKOSUHRIPÄIVYSTYS AUTTAVA PUHELIN
0203 16116
ma-ti klo 13-21 ja ke-pe klo 17-21
Juristipäivystys 0203 16117
ma-to 17-19

SETA RY:N PUHELIN PÄIVYSTYS
09 681 25855
To ja Su 18-21

SEXPO-SÄÄTIÖ
09-6866 4556
Puhelinneuvontaa seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvissä kysymyksissä, myös seksuaaliterapiatoimintaa.
Tietoa ja neuvontaa seksuaalikysymyksistä puh.neuvonta ma ja to klo 11-14

SOSIAALIPÄIVYSTYS
Virka-ajan ulkopuolella yhteys päivystävään sosiaalityöntekijään Hätänumeron kautta (112)

STÖDPUNKTEN
09-3294 5530
Stöd och råd för svenskspråkiga barnfamiljer i Helsingforsregionen
(Vardagar 10-14)
Barnvårdsföreningen i Finland r.f

SPR:n HIV NEUVONTA
0203-27000
Päivystävä valtakunnallinen HIV-puhelin
Ma-To 17-21

STUMPPI – APUA TUPAKOINNIN LOPETTAMISEEN
0800 148 488

SYÖPÄJÄRJESTÖJEN VALTAKUNNALLINEN NEUVONTA
0800-19414
Keskusteluapua syövästä
Ma 10-14 ja 16-18
Ti-Pe 10-14
neuvonta@cancer.fi

TRANSTUKIPISTE
Neuvontaa ja tukea sukupuoliidentiteettiin liittyvissä asioissa
09-6123 255
La 15-18

TUKI- JA ROHKAISUPUHELIN KYNNYS
09-6850 1188
Vammaisuus, yksinäisyys, perhesuhteet

VANHEMPAINPUHELIN
0600 1 2277
Kriisitilanteissa ja arkisissa asioissa
Ti 10-13 ja 17-20
To 14-20
Su 17-20

USKONTOJEN UHRIEN TUEN AUTTAVA PUHELIN
0400 466 990

ULKOMAALAISTEN KRIISIKESKUS/CRISIS PREVENTION “center”
09-4135 0501
Tukea ulkomaalaisille ja heidän perheilleen psyykkisissä ja sosiaalisissa ongelmissa
Supporty for foreigners and their families  in dealing with psychological and social difficulties
(Ark.klo 9-15)
(weekdays from 9 am to 3 pm)

MIEHEN LINJA MAAHANMUUTTAJILLE
09-2766 2899

VIHREÄ KEIDAS
09-739 678
Puhelinapua päihdeongelmaisille nuorille ja heidän omaisilleen
Vihreä Keidas

VELKALINJA
0800 98009
Maksutonta puhelin neuvontaa ylivelkaantuneille
(ma-pe 10-14)
Takuu säätiö

ÄIDIT IRTI SYNNYTYSMASENNUKSESTA ÄIMÄ RY
040-746 7424

lauantai 15. marraskuuta 2014

Kohtaaminen

Nenä niiskuttaa. Poikani ja minä olemme sairaana. Vetämätön olo ja villatakin lämpö tekevät kuin jähmettyneeksi jääksi olon. Jokainen liike liian raskas. Tekisi mieli vain kadota hetkeksi ja tulla voimissaan takaisin. Pienin meistä tuhisee omassa sängyssään ja välillä yskii pahaaoloa pois. Kumpa tämä ei meitä pitkään kiusaisi.

Illan viimeisinä tunteina sitä miettii paljon asioita joille päivällä ei ole aikaa. Viime päivinä olen miettinyt ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat lipuneet kauemmaksi meidän elämästä. Erästä erityisesti minulla on ollut ääretön ikävä.  Hän on sydämessäni ihminen joka on kuin enkelin kaltainen. Minua on kalvanut suru siitä, jotta tiemme ei enää kulje rinnakkain. Suurin syy suruun on se kun en tiedä syytä siihen. Emme ole kohdanneet vaikka saman kaupungin katuja kuljemme kunnes....eilen. Hän seisoi edessäni. Aika pysähtyi. Hän otti minua kädestä kiinni ja sanoi: anteeksi kun olen ollut kaukana. Elämä on ravistanut minua. Haluan kertoa syyn miksi katosin. Suuri tunne-aalto valtasi minut. Itkin. Tunne siitä, jotta hän seisoi edessäni voimaantuneena ja ihmisenä jota niin usein kaipasin. Tuo lämmin halaus. Ystävyys joka nitoi meidät tovereiksi jälleen.

Kun erosimme kyyneleet valuivat poskillani. Kuin filminauha meidän tarinan aakkoset valuivat  mieleeni. Syvä kiitollisuus ja ilo tuosta ihmisestä. Kiitollisuus menneestä ja siitä, jotta sain halata ja saada kysymyksilleni vastauksia.

On aikoja kun meidän voimat riisutaan. Emme ole yksin kuin kasa tuhkaa, jonka alla kytee elämän hiillos. Juuri silloin jostakin meidän elämään lähetetään ihmisiä. Käsinä, sanoina, ajatuksina tai rukouksina. Askeleet puolittuu. Tuska saa toivoa. Minä olen kiitollinen yhä heistä, jotka kantoivat minua ja meitä. Yhä iholleni tulee se avuttomuuden tunne jos annan sille luvan. Muistot hiipivat kuin verkko iholleni ja minä elän ne uudestaan. Ne ei enää satuta koska olen voimaantunut naisena ja ihmisenä mutta yhä ne saavat silmäni itkemään. Kipua, kipua se on. Kipua joka on osa minu. Kipua jonka voitimme mutta joka ei koskaan sieluni pinnalta häviä.

Katso elämääsi ja ihmisiä joita sinulle on annettu. Huomaatko et ole yksin. Kirjoita kiitollisuus sanoiksi tai sano ne sanoiksi niin jotta toinen kuulee ne. Mikä voima on siinä, jotta emme ole yksin koskaan. Joku on aina jossakin, jonka sydämen pinnassa on nimesi kirjaimet.

Voimme olla hukassa mutta emme kadotettuja niin jotta emme löytyisi pimeydestä valon voimaksi.