Meidän maailma.

Töminää, höpinää,kikatusta ja naurua,

siitä on onnemme tehty,

sinä juokset kilpaa ajan kanssa,

ja me koitamme saada hetkistä kiinni jotta pysyisimme perässäsi.

Sinä säteilet onnensäteitä,

valaiset polun eteemme,

jota tanssimme yhdessä,

elämän valssi, jossa askelkuvio on sinun muotoinen.

Kerrot hupsuja tarinoitasi,

pöytäliinasta teet pitsataikinan, jota heittelet kattoon,

pärekori on kaulassasi paraatirumpu,

ja jokainen tuoli käynnistyy kuin isin oma auto.

Maailmasi on avoin tarina,

sinä sanoitat sen,

ja me kuuntelemme ja katselemme elävää näytelmää sinussa.

Iltaisin katsot tähtiä,

avaruus on käsissäsi ja silmistäsi aukeaa taivaankansi.

Näet jotakin sellaista mille omat silmäni ovat sokeutuneet,

aavistan kuitenkin osan siitä kaikesta kauttasi,

ja nuorrun elämäsi virrassa.

 Iltaisin minä katson sinua,

olet kaunis ja viaton,

olet taivaallista taidetta,

kokoelmassa uniikki.

Silitän poskeasi,

kuiskaan: minä olen ylpeä sinusta.

Aina.

Mietteitä

Katoat pesuhuoneeseen. Minä puuhailen keittiössä. Kuuluu kolinaa ja hiljaista puhetta. Hetken kuluttua huudat minua. Saavun luoksesi. Olet levittänyt suihkun alle pyyhkeen ja kattanut sen päälle leikki-astioista vuoren. Sanot: Äiti tuu tänne, ollaan retkellä ja syödään eväät eka. Minä istun viereesi ja karkaamme arkea kylpyhuoneemme uumenissa.

Minä iloitsen siitä jotta sinulla on mielikuvituksen värittämät silmät. Sinulle jokainen päivä on mahdollisuus. Aarre on kätketty leikkikorin reunaan tai saunanlauteiden alle. Minä nuorrun kun hyppään maailmaasi ja löydän sisäisen lapseni joka keinuu sydämeni keinussa yhä.

Mietin aikaa kun lähdet tulevana kesänä hoitoon. Minulla on sinua jo nyt ikävä. Näitä meidän hupsuja päiviä ja retkiä leikkipuiston reunalle. Tuntuu kipeältä tunnustaa jotta aika menee eteenpäin myös sinussa. Sinä olet itsenäinen pieni mies ja aika antaa uusia haasteita. On päästetävä irti hetkeksi ja löytää itseni työmaailmasta. Varmasti menee aikaa kun siihen totun ja opin luottamaan jotta sinua hoitavat kädet antavat parastaan. Sinuun minä luotan sillä tiedän jotta pärjäät. Itsestäni en ole varma.  Sinä olet kaikkeni.

Ajatuksia sydämestä illan hämärtyessä. Minä kiitän elämästä, minä kiitän rakkaudesta joka kantaa meitä päivästä toiseen. 

Uutisia.

Sinä pidät kädestäni kiinni ja hypit ilmaan sanoen: boing, boing. Askeleemme kopisee ja rapisee sairaalan lattialla. Hississä haluat painaa nappia ja kutsut mummon rollaattoria imuriksi. Mummo nauraa ja kertoo hänenkin poikansa pitävän imuroinnista. Poliklinikalla katoat leikin maailmaan. Piirrät, katsot kaloja, leikit autoilla, teet ruokaa hellalla, hypit ja naurat. Uhkut elämää ja minä hämmästelen sitä yhä uudestaan.

Näytät nauttivan kun lääkäri kuuntelee sydäntäsi. Naurat kun tetoskooppi on kylmä ja kulkee melki kainalossasi. Ultaraäänen aikaan katsot Puuha Peteä tv:stä. Olet ihan hiljaa sylissäni ja lääkäri saa rauhan tehdä työtään. Isäsi katsoo sinua rakastavasti. Näen ja koen, jotta hän on sinusta sanattoman ylpeä. Tutkimus on ohi ja on kuulumisten aika. Keuhkovaltimosi on jo aikaisemman tiedon mukaan ahtaat mutta veri virtaa kuitenkin riittävissä rajoin. Suurentunut virtaus ei ole niitä lähtenyt kasvattamaan joten olemme seurannassa koska on laajennuksen aika. Kokonaisuutena tilanne on vakaa ja elokuussa palaamme kardiologin vastaanotolle.  Puemme sinulle nalle puh paidan päälle ja menet piiloon verhon taakse josta kurkit kun me puhumme lääkärin kanssa vielä. Lähdettyämme sanot: kiitos ja katoat leikkipaikalle.

Kysin lääkäriltä vielä onko joitakin ohjeita joita tulevaan hoitopaikkaan tulisi antaa. Ohjeena on tiedottaa sairaudesta ja sitten lääkäri lisäsi: hyvä heidän on tietää jotta poika ei ole terve. Pieni sana jonka tiesin olevan totta kolahti. Nielin kyyneleitä. Joskus totuus vain satuttaa, yhä uudestaan. Poikani tulee olemaan koko elämänsä sairas, erilainen, erityinen. Minä rukoilen, jotta se ei käänny häntä vastaan tai saa ihmisiä kääntymään häntä vastaan. Rukoilen, jotta tämä kaikki varustaisi ja vahventaisi poikaamme selviytyjäksi joka näyttää maailmalle, jotta hän selviää ja löytää voimansa erilaisuudestakin.

Kyyneleet varmasti palaavat ja saavat miettimään elämää vielä monta kertaa. Tuossa hetkessä kuitenkin oli jatkettava matkaa. Puin haalarin yllesi kun isäsi meni hakemaan autoa. Olin luvannut viedä sinut sairaalan kahvilaan. Teemme niin joka kerta jotta sairaalassa käynti olisi myös mukavaa. Sinä astelit vetoketju auki ja valitsit itse isoimman suklaamunkin mikä oli hyllyssä. Kaveriksi halusit appelsiini tripin. Maksettuamme otit lautasen ja kannoit munkin pöytään. Haukkasit palan ja sen jälkeen sanoit: hyvää. kiitos äiti.

Siinä kaikki. Sinä ja suklaamunkin sokeri suupielessä. Elämäni makein sankari!

Kontrolli

Sinä tuhiset ja tuhlaat untasi. Minä hiljennyn omaan maailmaani ja annan ajatuksille kirjaimet. Ulkona tuulee vienosti. Henkäys kai tuo mukanaa kevään vaikka ensi viikolle ennustettiin lunta ja pakkasta. Eteisen kenkätelineessä loistaa uudet kevätkenkäsi. Sinä olet laittanut toisen vääripäim toisen viereen. Sinä hassu pieni ihminen.

Keskiviikkona meillä on ekg. Tuttu ja turvallinen tilanne mutta silti ahistaa mennä koko sairaalaan. Niiden käytävät tuoksuvat aina samalle ja siellä kulkee niin monenlaisia kohtaloita. Voin kuulla sielussani niiden nimiä ja tarinan sointeja. Jännitystä ja epätoivoa, odotusta ja ilon kyyneleitä. Joskus yhä rimpuilen totuutta vasten. Minä kestän ja kannan tämän tehtävän olla erityislapsen äiti mutta tieto viasta joka asuu tuon rakkaani rinnassa  repii välillä sieluni auki. Vika joka on korjattu mutta mikä vaikuttaa meidän elämään aina. Vika joka muuttaa muotoaan ja sanelee asioita. Vika joka määrittelee lastani, vika jota välillä vihaan.

Torstaina menemme lääkärin kontrolliin. Ahtauman tilaa seurataan. Mielessäni mietin miltä tuntuisi kuulla: pallolaajennus olisi nyt tarpeellinen. En jaksaisi matkaa Lastenklinikalle vaikka matka olisi tehtävä silti. Nämä sydämet elävät omaa elämäänsä. Se mitä näen lapsestani voi olla rinnan alla aivan toisin. Ahtaumaa, kaventumaa joka vaatii hoitoa ja silmissäni näen reippaan miehen joka nauttii elämästä sitä juosten eteenpäin. Epävarmuus raastaa. Tänään. ja siihen asti kunnes kuulen jotta kaikki on hyvin.

Nämä sekavat tunteet tekevät minusta rakastavan äidin. Huoli on kuin laulu omansa puolesta. Lauluni suojelee ja rohkaisee, sulkee rakkaani syliini ja laulan säveleni: minä olen ja elän sinua varten. Ei ole mitään hätää, ei ole mitään hätää........