maanantai 22. heinäkuuta 2013

Valo!

Liikutuin kyyneliin kun löysin tämän kuvan arkistoista. Kuva otettu sinä aamuna kun annoimme poikamme suureen avosydänleikkaukseen. Olimme mieheni kanssa Helsingin tuiskeessa ja otimme tämän kuvan mäen laidalta. Tyhjät rattaat mutta sen yllä loistava aurinko joka hehkuu valoa pimeyteen ja odotuksen tuskaan.  Muistan kun sydämessäni alkoi soimaan ylistyslaulu elämälle. Me selviämme ajattelin. Me selvisimme.....kiitän tänään!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Leiri-elämää!

Väsymyksen ote hiertää silmäkulmaa. Poika tuhisee untaan omassa sängyssään ja me istumme mieheni kanssa sohvalla. Ajatukset kiertää omalla radallaan ja kahvi antaa niille siivet. On ihanaa olla kotona, oman sohvan uumenissa. Tähän kuulumme.

Olimme viikon koko perheenä Pieksämäellä paremman avioliiton perheleirillä. Lähteminen hieman jännitti. Mielessä oli monenlaisia kysymyksiä ja pelkojakin. Sitä koitti kuin keksiä syyn miksi jäädä kotiin vaikka samalla tiesin, jotta leiriä tarvitsimme kipeämmin kuin koskaan. Lähdimme matkaan odottavin mielin.

En olisi uskonut kuinka mahtava matka meillä olikaan silloin edessä. Elämän kolhut ovat vieneet meistä voimia ja usein jäljellä on ollut vain väsyneet sanat sekä sielu. Tuon viikon aikana monet tunteet saivat nimet ja pystyimme mieheni kanssa löytämään polun toistemme sydämiin. Vaatii rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa tehneensä väärin toista kohtaan. Oivallus kuitenkin avaa aivan uuden lehden rakkauden sanakirjassa ja antaa uuden mahdollisuuden. Eilen sanoimme toisillemme uudestaan: Tahdon! Kun katsoin miestäni silmiin kyyneleet valuivat poskillani. En ollut pitkään aikaan nähnyt hänen silmistään sieluun asti sillä väsymys ja kriisin taakka peittivät sen kuin sumu maan. Siinä seisoessani häntä vasten näin jotakin kaunista ja niin rakastettavaa. Tiesin jotta kaikki se mitä olemme kulkeneet ja läpi käyneet ovat vain tuoneet meitä lähemmäksi ja toistemme luo kun osasimme askeleiden tarkoituksen nähdä. Rakastan sinua!

Poikamme oli koko viikon omalla leirillään. Pieni mies iso reppu selässä jäi hoitajien hoivaan hiekkalaatikon satumaahan. Olemme hänestä kovin ylpeitä. Vauvojen keskellä hän osoitti olevansa kovin empaattinen ja huolehtiva. Hän vei tuttia itkun saapuessa ja leluja kun vauhti kävi vallattomaksi. Olen kiitollinen leirin tuesta ja erityisestä huomaavaisuudesta poikaamme kohtaan. Pieni sydän puhutteli monia ja uskon meidän tarinan antaneen uusia ajatuksia elämästä, joka voi yllättää ja uudistaa.

Matka jatkuu ja jokin meissä on muuttunut. Muutos saa aikaan uutta ja sitä olemme kaivanneet kuin erämaa vettä. Elämä on matka joka jättää meihin jäljet ja myös me jätämme jäljen kanssa matkaajiimme. Jatkukoon meissä se kaikki hyvä jota osaksemme olemme saaneet ja olkoon meidän sydän nöyrä myös sitä hyvää jakamaan. Vähentyköön väsymyksen harson haalistava voima ja puskekoon valo voimauttaen meitä.

Uskalla sinäkin siellä jossakin kohdata rakkaasi ja katsoa häntä silmiin. Huomaat näkeväsi jotakin niin kaunista ja uudistavaa. Jos et näe sumun läpi, uskalla puhua asiasta ja etsiä valoa yhdessä. Esteet on tehty voitettavaksi ja mikään ei ole niin tärkeää kuin löytää tie takaisin rakkauden luokse.




sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kesäruno!

Istumme purjeveneemme kannella,
sinä pidät minua kädestä kiinni,
ja isäsi ohjaa venettä aaltojen tanssiessa meitä vasten.
Veden voima kuljettaa meitä,
ja me olemme turvassa,
oman pienen veneemme kätkössä.

Aurinko hivelee matkalla ihoamme,
ja lämpö herättää väsyneet luut,
valo voimistaa ja virtaa,
olemme elossa elämälle,
sen sointi kutsuu jatkamaan,
seikkailut odottaa,
purjeet on nostettu elämää vasten.

Minä katson sinua ja rakastani,
te molemmat olette osa minua,
minä rauhoitun kun olette rinnallani,
ja saan syyn jatkaa kun väsyttää.

Veden pinta on tyyni ja heijastaa kuvamme pintaan,
siinä me olemme kaikki kolme,
vahvoina tuulta vasten,
myrskystä selvinneitä,
onnen etsijöitä aavalla elämän merellä.

Istumme purjeveneemme kannella,
minulla on kaikki mitä tarvitsen,
minä kiitän ja ylistän luojaani,
sillä elämä on kaunis,
ja minä voimannun sen ihmeestä.

Tuuli kuljeta meitä,
hellästi ja varoen,
purjeemme on vasten sinua,
vie meidät uuteen huomiseen.