Ihminen ihmiselle

Mitä on olla ihminen ihmiselle?

Pitää kädestä kiinni ja samalla koskettaa toisen sielua?

Olla läsnä ja lähellä vaikka välissä olisi vuorien jono?

Hengittää samaa ilmaa ja voimistua vahvemmiksi kuin eilisen varjot?

Myöntää olevansa väärässä ja saada anteeksi?

Kuulla hiljaisuudessa sanattomat lauseet?

Rakastaa ilman vastapalveluksen kaipuuta?

Tätä kaikkea sen täytyy olla.

Olen kokenut sen,

olen tuntenut ihollani voimauttavan otteen,

hiljaisuudessa itkenyt sanatonta tuskaani,

hengittänyt pakkasilmaa ja samalla noussut murheen laaksosta,

saanut anteeksi, taakkani jotka painoivat harteillani,

Olen saanut rakastaa, syttyä toisen sylissä, hehkua punaista taikaa,

Minä koen, minä tunnen,

minun tarvitsee laittaa hyvä kiertämään,

olla jollekkin se joku,
olla näkyvä toiselle,

olla  ihminen ihmiselle.

Uusi sivu

Kello on jo vaikka mitä mutta uni ei tule. Nämä yön ensitunnit on joskus arvokasta aikaa omien ajatusten seassa. Hiljaisuus pakottaa pysähtymään ja hyvä niin. Nämä hetket antaa voimaa ja herättää sielua joskus horroksestakin.  Tiedän raskaidenkin päivien jälkeen olevani elossa kun minussa virtaa ajatusten soljuva puro.

Olen käynyt kovaa koulua itseni kanssa näinä vaikeina aikoina. Olen venynyt, itkenyt, huutanut, pelännyt, kaivannut, antanut sekä saanut anteeksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nämä kaksi vuotta ovat mullistaneet kaiken sen mitä elämäksi kutsutaan. Oma itseni on kuin ollut odotustilassa. Olen siirtänyt monet haaveet tulevaan aikaan: Sitten joskus kun............

Tiedättekö mitä?

Pienin askelin se päivä on edessä. Minun eteeni avautuu uusi sivu jonka ylälaidassa on oma nimeni. Minä voimaannut naisena, äitinä ja vaimona. Minä voimaannut itsenäiseksi naiseksi ja nukkuvat unelmani herättää minut eloon. Minä olen ja elän sittenkin. Suurimpia askeleita on ollut pienet lomat kahden mieheni kanssa. On ollut aika antaa kalleimpani toisten huomaan ja uskoa, jotta pieni ero kantaa meitä kaikkia.  Loma on vienyt minut ja mieheni uusille teille ja paikoille. Näköalojen keskellä otan rakkaintani kädestä kiinni ja kiitän: Kiitos jotta olet olemassa. Matkakumppanini jota ilman en uskalla astua huomiseen.

Suurin asia on unelmani paluusta työhön. Haemme päiväkoti paikkaa sankarillemme elokuun alusta. Minä aloitan osa-aikaisena työt ja harjoittelen luottamaan ja samalla löytämään ammatillisesti itseni.  On suuri asia minulle edes ajatella näitä asioita ja täyttää päiväkotihakemusta. Minun rakkaani on jo ison miehen alku. Hän osaa jo monia asioita joiden kautta tiedän hänen pärjäävän hoidossa ilman meitä.

Arki on arkea ja se siunaa meitä yhä. On pidettävä jalat maassa ja antaa ajan yhä kantaa meitä uskoen ja toivoen. Moni asia voi muuttua ja muuttaa suuntaa mutta tänään on pidettävä siitä kiinni joka saa kasvomme hymyyn. Minä rohkaisen sinua tekemään matkaa sisimpääsi. Kuka sinä olet tänään? Aika kantaa sinuakin. Uskalla katsoa omaa elämääsi silmiin ja anna uudelle mahdollisuus. Ehkä jokin on vielä kesken, etkä vielä voi elää itsellesi voimaantuen mutta se päivä on edessä.  Jokaisella meistä on uusi alku ja sen tuomat mahdollisuudet. Jokaisella, sinullakin.

Tie on joskus kivinenkin mutta vain kivikoisten teiden kautta nautimme pehmeän maan kosketuksesta ja kiitämme jotta selvisimme vaikean ylitse.

Poikani 2 vuotta

Sinä pieni ja kovin ihmeellinen,

kätesi pienet ympärilleni kiedot,

olet hiljaa, et puhu sanaakaan,

untasi paidanreunaani hierot.

Minä mietin minkä onnen sain,

kun syliimme synnyit kerran,

en puhua voinut silloin minäkään,

kun poskesi lämmin oli poskellani hetken verran.

Elämän ensi tunnit isäsi sylissä loistit,

minä kiitin ja rukoilin, sinä kipuni hetkessä poistit.

Tie vei oudoille poluille,

ja hiljaisuuteen vaivuimme jälleen.

Keskellä kivun toisiimme turvauduimme,

oli toivo ainut pelastuksemme.

on elämää takana kaksi vuotta,

vaan yhä mä kiitän, enkä suotta.

On polku ollut kivinenkin,

mutta selvinneet olemme sateen kuin valon loisteenkin.

En päivääkään vaihtaisi pois,

vaikka tuskaa hellittäisin.

On tämä matka ollut varjeltu tie,

ja edessä uusi elämä ja mitä lie.

Sinä pieni ja kovin ihmeellinen,

pidän sinusta kiinni tiukasti,

sinä valat minuun toivoa suurta,

olet suuri sankari elämäni.

Askelia....

Päässä humisee. Flunssa tai matkatressi rantautuu pääkoppaan. Kuuma kahvi hivelee makuhermoja ja mieli tyyntyy hetkeksi. Laitoin villasukatkin jalkaan kuin estääkseni suuremman köhän saapumisen. Pyhä hetki kun saa olla hetken omien ajatusten seurassa kun muu talo nukkuu. Huumaannun hetkestä joka on minun.

Eilen oli pieni merkittävä retki. Olemme tähän asti kuuluneet erityissairaanhoidon piiriin. Meillä on ollut lupa mennä päivystykseen soiton perusteella pienissäkin murheissa. Olemme olleet erityisiä ja erityisen hoidon piirissä pienen sydämen tähden. Aika on mennyt eteenpäin ja olemme vahvistuneet. Lääkkeet, maito-allergia, ihottumat, ja isommat huolet ovat voitetut. On aika aloittaa uusi vaihe elämässä. Tästä osoituksena se, jotta Kelan vammaistuki päättyi meidän osaltamme ja nyt kuulumme perusterveydenhuollon piiriin. ( Paitsi kontrollit tietenkin keskussairaalassa) Eilen varasinkin ajan kun pojalla korvatulehduksen oireita. Oli jotenkin vaikeaa luottaa. Epäilytti. Pelottikin. Oli kuitenkin henkisesti todella hoitavaa huomata, jotta elämä kantaa meitä ja nyt on aika oppia luottamaan. Päästämään irti vanhoista kaavoista ja oppia olemaan normaalilla tavalla erityinen.

Kestää aikansa toipua vanhoista haavoista. Usein mieli yhä palaa niihin aikoihin kun kaikki voima riisuttiin. Nyt on kuitenkin aika etsiä noista hetkistä ne voimanjyvät ja koota niistä taistelunhalu tulevaan. Se kaikki joka aikanaan meidät mursi on tänään jotakin aivan uutta meissä. Heikkous on voimamme kun osaamme sitä oikein käyttää. Haavat ovat yhä meissä mutta ne eivät ole enää iholla vuotavina. Minä voin siis antaa hyvän kiertää kauttani ja antaa haavojeni puhua sekä hoitaa toisia. Haluan olla toivon kanava.

Rakastan elämää ja tahdon elää jokainen päivä täysillä. Miksi säästää asioita kun sitten joskus. Entä jos elämä onkin ohi tänään tai huomenna. Uskalla elää ja unelmoida. Päästä irti vanhasta ja sukella uuteen. Huomaat kuinka eteesi avautuu uusi vaihe joka pitää sisällään tuttua ja turvallista mutta samalla jotakin uutta ja voimauttavaa. Haasta itsesi joka päivä tekemään yksi asia mitä et aikaisemmin ole tehnyt tai sanonut. Uskalla elää. Voin sanoa sydämestäni: Elämä kannattelee ja kantaa. Elämä on sairaan kaunis!