Sinä pieni ihana poikani. Sinä joka saat kaiken sekaisin niin onnessa kuin raivossa. Mitä kaikkea mieleesi mahtuukaan? Kumpa itse muistaisin miltä tuntui kasvaa isoksi. Mitä kaikkea mielessäni olikaan ja kuinka turhauttavaa olikaan kun kukaan ei ymmärrä mitä mielessä pyöriikään. Tämä on vaihe nimeltä: Uhma. Me olemme sinun rinnalla satoi tai paistoi. Saat kasvaa ja me kasvamme sinun rinnalla. Kaadutaan ja noustaan yhdessä.
Sinulle rakkaani tämä runo:
Uhmaikä
Miten pienessä ihmisessä asuu noin paljon tahtoa,
pieni valtakunta jossa marssii oma armeija,
on paljon vallattavaa,
jokaista ovea tulee tempoa,
sillä ei koskaan tiedä onko sen takana seikkailu.
Joskus olen avuton,
makaat maassa ja itket sydämesi käsivarsilleni,
en tiedä mitä koet,
miten tahto repii sinut itsenäiseksi.
Pyydän voimaa ottaa vastaan annettavasi,
ja pidän sinut lähellä.
On hetkiä kun tahtosi tekee kaikesta mahdottoman,
tekisi mieli itkeä kanssasi,
laskea sataan ja karata arkea,
tyynnytän itseäni sanomalla; tämä on vaihe.
Minäkin olen kasvanut minuksi,
kasvukipujen kautta.
Ei kai auta kun ottaa vastaan,
elää hetki kerrallaan,
kannatella toinen toisiamme,
olla hiljaa,
raivota,
ja koota kyyneleistä rauhan viitta.
Tämä on vaihe:
kulta koetellaan tulessa.
makaat maassa ja itket sydämesi käsivarsilleni,
en tiedä mitä koet,
miten tahto repii sinut itsenäiseksi.
Pyydän voimaa ottaa vastaan annettavasi,
ja pidän sinut lähellä.
On hetkiä kun tahtosi tekee kaikesta mahdottoman,
tekisi mieli itkeä kanssasi,
laskea sataan ja karata arkea,
tyynnytän itseäni sanomalla; tämä on vaihe.
Minäkin olen kasvanut minuksi,
kasvukipujen kautta.
Ei kai auta kun ottaa vastaan,
elää hetki kerrallaan,
kannatella toinen toisiamme,
olla hiljaa,
raivota,
ja koota kyyneleistä rauhan viitta.
Tämä on vaihe:
kulta koetellaan tulessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti