torstai 10. lokakuuta 2013

Pitkästä aikaa.

Puut huojuvat tuulessa. Luonnon keinu antaa vauhdillaan syyn lehdille tippua maahan. Maa täyttyy väreistä. Harmaa maisema muuttuu värien paletiksi. Tulen aina iloseksi kun katson pihamme vaahteraa. Se kuin hymyilee aamuisin ja kutsuu päivän seikkailuun. On lähdettävä liikkeelle on paljon valloitettavaa, kokonainen päivä, uusien mahdollisuuksien maa.

Aika on tuonut paljon uusia värejä elämäämme myös poikamme kautta. Puhe kehittyy ja monet tarinat saa nimen. Selkeästi huomaan kuinka mielikuvitus nostaa päätään ja leikki saa uuden muodon. Nallet tanssii, legoista tehdään lentokoneita, leivotaan kattiloilla, soitetaan marakasseilla ja leikitään majaa ollen piilossa maailmalta. Eräs päivä olimme iltalenkillä kun jo tähdet syttyivät taivaalle. Pysähdyin ja lauloin pojalleni tuttua; tuiki, tuiku tähtönen laulua. Hämmästelimme taivaan suuruutta ja omaa pienuuttamme sen alla. Kesken laulun poikani katsoi minuun. Otti kaulastani kiinni ja sanoi: rakas. Aika pysähtyi. Siinä hetkessä asui taivaan kirkkain tähti joka sykki syvää kiitosta Luojalle.

On monia aikoja kun sydänvika ei edes ole mielessämme kuin kiitoksena illalla, jotta selvisimme. On myös päiviä kun harmittaa. Paluu Helsinkiin magneettikuvaan ahdistaa. Näin lehdessä osastolta kuvan. Tuo pitkä käytävä, jonka päässä on hoitajien taukotupa. TUo käytävä joka on aivan liian ahdas, tuo käytävä, jota pitkin kuljetaan uskoen ja toivoen, hoitaen ja murehtien. Elämää vastaan rimpuilu kuluttaa. JOtkin asiat eivät muutu minun kiukuttelulla niitä vasten. ON hyväksyttävä ja sulauduttava tilanteisiin. On etsittävä ilo ja toivo sekä usko siihen, jotta kaikki menee hyvin.

Kahvini alkaa olla lopussa. Pieni nukkuu vielä ja minäkin haaveilen pienestä hetkestä untensaarilla. Taidan antaa levolle vallan. Olla hetken vasten aikaa ja antaa sen kantaa minua. Elämä on siis arkea. ILoa ja välillä murheen kylvämistä. Onni on kuitenkin se, jotta saamme olla yhdessä. Huominen on tuntematon mutta sitä kohti uskallan käydä kun  minulla on rakkaani. Heidän kanssaan ja heidän kautta uskallan olla oma itseni ja luottaa siihen, jotta huominen on uusi mahdollisuus.....elämälle.

Nauti tästä hetkestä sillä sinulla ei ole muuta.
Hullaannu syksystä ja anna värien lumota sielusi uuteen lauluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti