Päiväkoti alkaa

Kun aika pysähtyi minulle kerrottiin,
aika tulee kantamaan vielä,
ensiksi hetki kerrallaan,
sitten päivä kerrallaan,
sitten päivät muodostavat viikkoja,
ja viikot kuukausia.
Minä en uskaltanut uskoa silloin,
aikani oli jumissa,
aikani oli pelon vankina.

Aika piti meidät elossa,
se raksutti ja loi uutta allamme,
se valoi uskoa ja toivoa,
se herätti uuden laulun,
jonka sanat olivat kauneimmat kuulemani.

Aika kantoi meidät tähän,
tartun käteesi ja kävelemme päiväkodin pihaan,
otteesi hamuilee turvaa mutta samalla otteesi on valmis irtautumaan,
sinä taistelit itsesi sankariksi,
ja minä en epäile sinun selviämistäsi nytkään.
Pienessä selässäsi nallereppu,
repussa pienet tossut,
ja sinä olet noiden tossujen kokoinen.

Juokse lapseni ja valloita maailma,
maailma on sinun,
ja sinä olet meidän maailmamme.