Jalanjälkesi piirtyy rantahiekkaan,
askeleesi kuin pölyää elämän intoa ja voimaa,
minä ihailen sinua ja taitoasi elää hetkessä,
et epäile tai piiloudu murheen alle,
hengität elämää ja teet siitä laulun kehollasi,
sinä soit kiitosta.
Minä hämmästelen sitä onnea joka asuu sinussa,
sinä olet muokannut minua,
ja tämä matka on muovannut meitä yhdessä,
kaiken jälkeen osaamme nähdä siunauksen,
silmämme näkevät ihmeen,
järven pinnassa ja silmien heijastuksessa,
ihme asuu meissä.
Tahdon säilyttää tämän taidon nähdä ja oivaltaa,
tahdon jotta yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys,
herätä minut jos sen unohdan,
tartu pienellä kädelläsi minua kädestä,
ja muistuta miten selvisimme tähän päivään.
Minä juoksen sinut kiinni,
jälkeni juoksevat vierelläsi,
vesi huuhtoo ne välillä pois kunnes taas juoksemme uudestaan,
meillä on paljon valloitettavaa,
maailman hiekkalaatikko odottaa meitä,
jätetään jälkemme sen santaan.
Näin tunnemme olevamme elossa..........toisillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti