Takapihan puusta on omenat tippuneet maahan. Omenien seassa on keltaisia lehtiä. Mihin kesä katosi? Pyykkitelineen varjossa kuitenkin heijaa riippukeinu, jonka annan olla vielä paikallaan. Toivon sen pitävän kesää vielä hetken keskellämme.
Olemme joutuneet lähettämään meidän perheen isin takaisin töihin. Tuttu herästyskello, joka kesän oli piilossa on nostettu pöydälle. Aamu alkaa kilvan auringon kanssa ja me jäämme ikkunasta katsomaan kun pyörä katoaa aamuun. On opeteltava olemaan päivät kaksin. Olemme aloittaneet muskarin kerran viikossa ja kovasti iloitsemme niistä pienistä ystävistä, joita ajoittain saamme vieraanamme pitää. Arki on arkea mutta onneksi se kätkee ajottain myös juhlahetkiä sisälleen. Pienen pieniä hetkiä, joilla on suuren suuri merkitys.
Kävimme tänään kontrollissa keskussairaalassa. Lastenklinikan kardiologi oli meitä tervehtimässä. Päivä jännittää aina. Tällä kertaa mieli oli kuitenkin toiveikas ja suuri helpotus oli siitä, jotta suuri leikkaus onnistuneesti takana. Sydän näytti muuten hyvältä MUTTA keuhkovaltimossa oli hieman kireyttä arpikudeksen muodostumisen tähden. Nyt meidän matka lokakuussa käy Helsinkiin ja siellä on magneettikuvaukset ja sen pohjalta katsotaan tarviiko pallolaajennusta tehdä. Minä masennuin täysin. Eihän kuulumisien näin pitänyt mennä. Minä ylpeänä odotin kuulevani kuinka hienosti sydän on kasannut uutta rytmiään ja matka jatkuisi taas seuraavaan kontrolliin. Paluu Helsinkiin aiheuttaa aina tunteiden ryöpyn. En halua...pelottaa. Miksei kaikki olisi voinut vain olla hyvin? Vanha jännitys palasi kehooni ja osa surusta jonka jo luulin voittaneeni. Välillä viha sairautta kohtaan nousee eloon. Rakkaus poikaani kohtaan taas voimistuu ja minä ihailen häntä päivittäin. Tämä tie on kivinen mutta samalla niin siunattu. On vain uskallettava jatkaa matkaa. Uskoa huomiseen ja luottaa niihin käsiin jotka rakastamme hoivaa. Sattuu mutta tämä on osamme.
Ilonaiheita on myös elämässämme. Iloitsen siitä dokumenttiprojektissa jossa olemme mukana. Iloitsen sydänyhdistyksen porukasta, ystävistä ja siitä, jotta omistan rakkaan miehen sekä pojan ja vielä kaupan päälle pullean mopsin. Nyt on katsottava valoon joka kuitenkin voittaa hetkittäiset pimeyden hetket. Rakkaus eheyttäköön meitä ja antakoon merkityksen silloin kun itse en jaksa sitä nähdä.
Hullaannu elämästä ja kiitä tämän päivän ihmeestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti