Maassa on lunta,
luonto valmistautuu suureen juhlaan,
me kuljemme ensilumen pinnalla,
askeleesi,
askeleeni,
painuvat lumen pintaan,
ja teemme matkamme kokoisen polun pihamaallemme.
Minä en lakkaa hämmästelemästä pieniä jalanjälkiäsi,
ne ovat piirtyneet minuun,
jokainen hetki on todiste siitä, jotta selvisimme,
meitä ei lannista paukkuva pakkanen tai pimeä yö,
me jatkamme matkaa,
ja jos väsymme,
kannamme toisiamme.
Minä toivon, jotta osaisin antaa sinulle nämä silmät nähdä ihmeitä,
elää hetkessä,
nähdä hetken kauneus,
kohtaamisen ilo,
ja rakkauden muuttava voima.
Toivon, jotta sinusta kasvaa isäsi kaltainen mies,
kivun kautta koeteltu,
mutta hyvyyden voimalla selvinnyt,
armosta osallinen,
vahva ja itsenäinen mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti