Hetki

Ulkona sataa lunta,

sinä halusit lippalakin pipon päälle kun lähdimme ulos,

sinun silmissäsi paistoi aurinko,

joka sulatti talven viiman.

Rattikelkan ratissa huudat: kovempaa äiti,

sinun silmiesi eessä on avoin maailma,

jokainen hetki on portti seikkailuun,

tutut polut ja maantiet,

eivät saa sieluasi pölyttymään,

etsit tien uuteen,

yhä uudestaan.

Minä istun sinun taaksesi pulkkamäessä,

nauramme vauhdin hurmalle,

otan meistä kuvan kännykkäkameralle,

siinä me nauramme nenänpielessä nuhatippa,

onni tallentui hetkeen,

hetkeen joss olimme me.

Kumpa emme koskaan kadottaisi tätä tapaa oivaltaa,

oivaltaa hetken ihmellisyys,

ottaa siitä kiinni ja tallentaa se sydämeen,

kumpa emme jähmettyisi paikoillemme.

elämä virtaa ja oivaltaa,

mikään ei ole itsestäänselvyys,

me elämme ihmeiden keskellä.

me elämme ihmeitä todeksi,

me olemme niitä itse.