lauantai 15. helmikuuta 2014

Joskus rakkaus sattuu.

Väsyneitä sanoja,
vajaita lauseita,
puolittaisia ajatuksia,
ja avuttomia ilmaisuja sekavista tunteista.

Joskus harmittaa kun ei osaa rakastaa rakentavasti,
sitä kaatuu samoihin virheisiin,
lyö yhä uudestaan samoilla aseilla,
painaa liipaisinta,
ja tietää jotta sielun syvyyteen sattuu.

Samaan aikaan,
se sama sydän joka pauhaa ja kuohuu,
rakastaa.
Sinua,
vain,
sinua.

Iltahämärässä etsin sinut.
Otan sinusta kiinni ja tunnen ihosi lämmön,
koen olevani elossa sinun lähelläsi.

saada anteeksi ja itse anteeksi antaa,
siinä on rakkauden pohja,
aloittaa alusta,
katsoa uuten,
yhdessä.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti