Joulu ja räkä.

Vihdoin kotona. Takana satoja nenäliinoja, kymmeniä Panadol annoksia, antibiootteja, kuumaa juomaa, 500km automatkaa sekä huolen muruja rinnan alla. Se mikä takana on takana ja nyt edessä oma koti, joka kätkee meidät turvaansa. On onnellinen olo kun sohvan kätkössä istumme me kaikki. Lahjaksi saatu peitto yltää jokaisen varpaille ja villasukkien lämpö ihan kutittaa. Tässä on hyvä olla.

Joulu meni meillä sairastaessa. Kai syksyn kiireet ja tressi ilmoitti tulleensa päätepisteeseen ja pakotti meidät lepäämään. Harmitti suuresti kun tauti iski Jouluna mummolassa jonne olimme odottaneet pääsyä pitkään. Kiitollisia kuitenkin olimme siitä lämmöstä ja hoivasta jota osaksemme saimme. Rakkaus on paras lääke, se on jälleen todistettu.

Me aikuiset aina kasaudumme kokoon läpi flunssien mutta kun pienin meistä sairastuu niin huoli kasvaa.Pojalla oli kuuem lähes 5 päivää 39-40, nuha, yskä ja hengitys oli vaikeaa. Yöt olivat levottomia ja me vahmempina teimme kaikkemme, jotta lepo saapuisi edes hetkeksi. Kävimme Tays;n lastenpolilla tarkastuksessa kun kuume ei hellittänyt lääkkeistä huolimatta. Hoito oli hyvää ja sydämellistä. Saimme lääkettä lisää ja pikku hiljaa vointi alkoi kohenemaan.

Eräs yö kun pidin poikaamme lähellä itseäni kuulin kuinka sydän hakkasi kiivaasti ja sydämen sivuääni suhahti korvaan läpi kehon. Minua alkoi itkettämään suunnattomasti. On hetkiä kun sydän muistuttaa siitä, jotta sen kätköissä yhä asuu sairaus. Niissä hetkissä muistuu mieleen myös se nöyryys ja tietoisuus siitä, jotta tarvitsemme vielä apua elämään Lastenklinikan kautta. Se saa aina mielen miettiliääksi. Koska sinne joudumme? Auttaako pallolaajennus meitä rinnan alla asuvassa ahtaumassa? Koska joudumme läppäleikkaukseen? Koska? Miten? Miksi?

Kun ajatukset alkavat juoksemaan huolen kehää on päätettävä pysähtyä. On päätettävä elää hetkessä ei huomisen huolissa. Se mitä on edessä on salattu vielä tänään. Jos murehdin liikaa niin sairastun itse. Pitää luottaa, jotta kokonaisuus on lääkärien hallinnassa. Tammikuussa menemme jälleen sydämen ultraääneen ja sen pohjalta tiedämme jatkoa eteenpäin. Kun aika on niin meidän on mentävä ja keinot selviytymiseen löytyy silloin.

Tänään vaihtuu vuosi. Vuosi 2014 on ollut muutoksien vuosi. Uusi työ, hoitopaikka ja arjen opettelu ovat olleet merkittäviä asioita. Hienosti olemme luoneet tiemme uudessa vaiheessamme ja voin sanoa olevani onnellinen. Kiitollisena astumme uuteen ja toivomme jotta vuosi toisi meille sitä kaikkea minkä kautta koemme olevamme elossa ja onnellisia. Tulkoon mitä tulkoon siitä selviämme yhdessä. Se on päätös, se on lupaus uuden edessä.

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!