sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ehtoota..

Sadepäivä on lopuillaan. Pihasta on kantautunut lehtiä kenkien mukana eteiseen. Ikkuna on hieman raollaan ja raikas tuuli ulisee pöytää pitkin. Sytytin tuikun pöydälle ja huokaisen. Kokonaisuutena tänään on ollut minulla huono päivä. Jos lapsia syytetään väärällä jalalla nousemisesta niin sama pätee myös äiteihin. Ehkä sieluni huokaa nyt hetken.

Poika on voinut hyvin. Meno kiihtyy joka päivä ja meillä vanhemmilla on homma pysyä perässä. Verikokeissa arvot oli poikamme tasolla ja vointi kokonaisuutena on varsin tasainen. Marraskuun alussa on jälleen sydänultra ja sydänfilmi. Loppu vuodesta tai alku vuodesta sitten palaamme Helsinkiin sydämen katetrointiin. Monta kertaa mietin miltä paluu sinne tuntuu. Mielessäni palaan noihin käytäviin ja huoneisiin. Muistan käytäviltä ne muumi-teema maalaukset ja osaston käytäviltä ne värikkäät eläimet. Muistan kuinka huoneet olivat pienet ja ahtaat. Muistan kuinka aina jostakin huoneesta kuului lohduton itku ja äitien vieno laulu. Muistan kun istuin huoneessa ja vain toivoin.

Olen miettinyt myös paljon sitä kuinka paljon tämä kaikki on tuonut elämäämme. Jos poikamme olisi ollut terve en olisi koskaan törmännyt näihin kymmeniin ihmisiin ja päässyt mukaan uskomattomiin projekteihin. Arki on tuonut paljon elämäämme taistelunhalua ja iloa niistä pienistä hetkistä. Meistä on kasvanut tiimi yhä vahvemmin. Vaikka en pojalleni tätä tietä olisi suonut niin paljosta saan myös kiittää. Kokonaisuutena matka on ollut raskas mutta rakas. En vaihtaisi päivääkään vaikka osasta päivistä huolta laimentaisin.

Olimme viime viikolla myös lorupiirissä. Voi kuinka meillä oli mukavaa. Siellä laskimme varpaita, köröttelimme, lallatimme ja lorutimme. Oli ilo olla yhdessä kuuden muun pienen taaperon kanssa. Kun avaa maailmaa kodin ulkopuolella näkee uusia asioita ja kokee yhteyttä. Se on upeaa.

Mieheni osti myös perheellemme purjeveneen. Se on ollut haaveemme. Iloitsin siitä kuinka mieheni kasvoilla oli pienen pojan ilo kun hän veneen toi kotiin. Toivon jotta ensi kesänä seisomme kannella kaikki ja iloitsemme siitä, jotta voimme harrastaa yhdessä. Vene symboloi monella tapaa elämäämme. Matka voi siis alkaa ensi kesänä elämän merellä:)

Jään odottamaan unta ja sen tuomaa voimaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja uskoa huomiseen mitä se ikinä eteen tuokaan. Voi hyvin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti