Pakkanen on punertanut tänään nenänpäätä. Nurmella hento lumihuntu ja pihalla näkyy kuljettujen askeleiden polku. Mielessäni hyräilin jo ensimmäisen Joululaulun ja teki mieli tehdä lumienkeli. Vuodenajat ovat suuri lahja. Jokainen aika edustaa tunteita ja tuoksuja. Nyt on alkamassa kirpeä mutta samalla niin kauniin lämmin rakkauden aika. Tulkoon talvi ja aikanaan Joulukin:)
Tähän viikkoon sisältyy jälleen odotusta. Neuvolassa käydään ja päästään taas kartalle siitä kuinka poikamme on kasvanut. Saamme myös influenssarokotteen. Rokote herättää ajatuksia ja pelkojakin mutta sydänlapsille rokote on suositeltava, koska jokainen infektio on sydämelle kova rasite. Tiedossa on myös ekg sekä sydänultra. Se on jännä paikka aina. Kun ruutuun piirtyy poikamme pieni sydän ja ymmärrys muuttuu todellisuudeksi siitä, jotta sydän on sairas, se satuttaa aina. Oma silmä on jo kehittynyt, jotta kuvasta osaa erottaa ratsastavan aortan ja kammioiden välissä olevan reiän. Tekisi mieli ottaa suuri ja vahva laastari ja laittaa särön kohdalle. Kumpa näin se niin pieni mutta samalla niin suuri sydän tulisi ehjäksi.
Soittelin kuluneella viikolla Helsinkiin ja kyselin jononhoitajalta missä vaiheessa poikamme toimenpide on jonossa. Alustavasti sydämen varjo-ainekuvaus on alkuvuodesta ja kesällä suuri leikkaus. Mieleen tulvahti heti suuria kysymyksiä. Viime öinä olen nähnyt myös unia Helsinkiin paluusta. Unissa kuljen käytävillä ja odotan. Unissa kaikki on niin todellista ja voin nenässäni tuntea ne tuoksut ja kuulla kuinka aika matelee. Kun herään koen välillä olevani vahvempi, välillä hauras ja pelokas. Askel kuitenkin vie eteenpäin ja matka jatkuu. Unet saavat kasvot aikanaan.
Elämässämme on paljon ihania asioita odottamassa. Olemme löytäneet uuden kodin, sydänteatteri projekti antaa paljon ja dokumentti projektikin etenee. Ihania ihmisiä on ympärillämme, jotka kannustavat jatkamaan ja rakkaudellaan ravitsee kun sielu on väsynyt. Olemme onnekkaita sanoisin. Kipu on tuonut elämäämme myös paljon vapautta ja avoimuutta. Uusien ja tuntemattomienkin ovien takana on ollut huimia seikkailuita. Odotan innolla sitä kaikkea mikä on vielä edessä. Tämä kaikki tekee meistä ihmisinä vahvempia. Heikkoudessa asuu esteitä murtava voima.
Odotusten viikko jatkukoon. Kumpa ensi yönä unet toisivat lohtua ja turvaa. Pelkojen maasta on noustava ja katsottava valoon joka huokuu elämää. Valoon jolla on pienen poikani kasvot ja nimi. Valoon joka on syy miksi aamulla herään ja iltaisin kiitän Jumalaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti