Eilen tuli 11 kuukautta kun pienen pieni mies syntyi maailmaamme. Muistan sen hetken kun kuulin maailman kirkkaimman ja elämää janoavimman äänen. Minun lapseni. Suuri ja tuntematon oli edessä mutta niinä hetkinä en osannut pelätä. Aika pysähtyi ja sen keskellä olimme vain me, perheenä.
Nyt kun katson poikaani voin vain hämmästellä. Vauhti on mahdotonta. Kun katson oikealle hän kiiipeää patteria vasten ja rummuttaa pienillä sormillaan ikkunaa, kun katson vasemmalle, hän heittää palloa koiraamme kohden, kun katson eteeni hän konttaa minua pakoon ja kun katson taakseni näen maailman suurimmat silmät jotka janoavat syliin. Kuinka 11 kuukautta voi pitää sisällään niin paljon elämää ja intoa. Jokainen päivä on seikkailu jonka vauhdista ja vaaroista olemme aamulla tietämättömät. Illalla taas olemme monta retkeä viisaammat ja kiitämme kunkin päivänn matkasta.
Kaiken keskellä arki on imenyt meistä todella voimia. Olemme löytäneet uuden kodin ja kovasti haavailemme jo sinne muutosta. Pieni mutka tuli matkaamme kun kodista löydettiin pienehkö kosteusvahinko. Aikataulut venyvät ja nyt olemme valtavan kaaoksen keskellä ja jännitämme pääsemmekö sovitusti uuteen kotiin kun vanha avaa ovensa uusille asukkaille. Kiireen keskellä mieheni on matkustanut paljon työn puolesta, koiralla ollut tassutulehdus, pojalla sovitusti kontrollit ja lähipiirissä sairautta, jota osakseni murehdin kaiken keskellä.
Päivä (laatikko;) kerrallaan kuitenkin ollaan eteenpäin menty. Suurena apuna on ollut ystäväni, jonka hellään huomaan voin poikani antaa, anoppi sekä kaupungin antama apu. Nöyränä ja kiitollisena sitä avun ottaa vastaan ja niinä hetkinä ymmärtää kuinka onnekas onkaan kun saa omistaa auttavia sydämiä ja käsiä ympärillään. Jumala heidän alttiuden palkitkoon.
Ensi kuun alussa on jälleen poikamme verikokeet ja sydän ultra. Aina sitä jännittää mitä hemoglobiini, saturatio-arvo ja keuhkovaltimoiden kiristyminen näyttää. Kun katson poikaani voin sanoa, jotta hän voi hyvin. Kokeiden ja faktan valossa vain sitä välillä murtuu kun ymmärtää tosi-asiat. Iloitsen kuitenkin siitä, jotta nyt kaikki on hyvin ja poika saa vahvistua sekä kasvaa. Tulevat haasteet on näin helpompi taistella voittajana.
Iloinen asia näin Joulun alla on myös se, jotta alueemme sydänlapset saivat testamentin. Olen tehnyt selvityksen sydänlääkärimme sekä sairaanhoitajan kanssa mitä lasten poliklinikka täällä kaipaisi ja tarvitsisi. Tarpeiksi saimme esim. tv:n ja dvd-soittimen tutkimushuoneeseen, leluja, musiikkia sekä eräitä tutkimusta helpottavia laitteita. Nyt odotan miten asiassa käy ja jos käy hyvin niin saan olla viemässä polille ihanaa Joululahjaa. Näin hyvä kiertää kun uskaltaa antaa omastaan. Syvä kiitos heille jotka istuvat nyt pilven reunalla ja antoivat koko omaisuuden meidän pienille suurille sankareille.
Sade piiskaa ikkunaa ja kaikki on niin pimeätä. Kai sitä pitäisi antaa unella valta ja levätä hetki. Huomenna on taas uusi ja vauhdikas päivä. Toivottavasti sinä siellä jossakin voit myös hyvin. Muista jotta elämä on lahja ja siitä tulee pitää hyvää huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti