maanantai 20. toukokuuta 2013

Eläköön kesä!

Aurinko paistaa. Sinä tuhiset untasi ikkunan alla. Naapuri ulkoiluttaa koiraansa joka siemaisee ruohotupsusta kesän tuntua. Päivä on kaunis ja tuoksuu arjelle. Turvalliselle ja lämpöiselle. Minä kirjaan ajatuksiani kahvikupin äärellä. Istu kanssasi auringon alla.....

Tämä uusi elämä on niin voimauttavaa. Rajat ja lääkkeiden tahdittama arki on takana ja edessä meidän oma maailma. Saamme  vapaammin tutustua elämään ja kokea yhdessä asioita, jotka tuovat meille kaikille iloa. Minä liikutun yhä uudestaan siitä voimasta ja onnesta, joka huokuu poikamme olemuksesta. Jokainen päivä on hänelle uusi seikkailu. Pienet kengät eteisessä kutsuvat kulkemaan heti aamusta. Pihamme on kuin huvipuisto. Ruohon raikkaus, multakasa, hiekkalelut, pyykkiteline, kottikärryt, niistä sinä rakennat onnenmaasi. Eilen kun teimme pihahommia murumme laski liukumäkeä kukkapenkin päältä. Pieni pylly mullan maalaama. Minä hymyilin ja iloitsin. Eläköön elämä!

Aloitimme myös uudestaan maitokokeilun kun mahatauti on voitettu. Kokeilussa soijamaito. Alustavasti näyttää hyvältä ja oireita kokeilusta ei ole tullut. Poika on jo pitemmän aikaa syönyt soijajugurttia joten elimistö on jokseenkin tottunut soijaan. Jos maito sopii niin saamme jättää taaksemme myös kalliin Neocate Advance maidon joka tulee aina valmistaa annos kerrallaan jauheesta. Olemme saaneet myös lisää ruoka-aineita pojan ravintoon, joka on suuri ilonaihe. Vielä koittaa päivä kun me kaikki voimme syödä samaa ruokaa lounaalla. Sitä jo odotan.:)

Huomenna on rokotuspäivä. Leikkauksesta on aikaa jo kuukausi joten rokotusohjelma saa käynnistyä uudestaan. Suuri ilo on myös se, jotta kainaloista saa jälleen nostaa kun 5 viikkoa on takana toipumista. Pieniä mutta meille niin suuria asioita. Tuo sankariviiva rinnassa muistuttaa jokainen päivä siitä mitä on taistella yhdessä. Minä voimaannun lapseni voimasta ja tiedän jotta me selviämme yhdessä tuli mitä tuli. Eilen kyyneleet valuivat poskillani kun pidin miestäni kädestä kiinni ja ymmärsin kuinka onnekas olenkaan. Minulla on kaikki mitä tarvitsen. Lapseni, mieheni, oma koti ja pieni kasvimaa. Minä kiitän elämästä, minä kiitän taistelusta, joka on tehnyt meistä vahvemmat elää ja olla.

Seikkailu jatkuu alla olevan laulun sanoin:)
                                             Ihme ja Kumma
Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.


Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen, niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla, ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla, mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti