Pienet varpaasi kutittaa käsivarttani,
jokaisella hipaisulla kosketat sieluni pintaa,
minä voimaannun jokaisesta eleestäsi,
ja sydämeni soi kiitosta.
Yhä uudestaan osaat tehdä minut sanattomaksi,
tämä maailma vailla sanoja on äärettömän kaunis,
olet avannut sieluni silmät näkemään,
huomaan, jotta ennen olin sokea.
Kivun kuohut ja tyyntynyt myrsky,
sinä olet muokannut minua kuin vesi kallion pintaa.
Otan hetkestä kiinni ja huomaan sen:
elän keskellä ihmettä.
Sinä olet muotokuva rakkaudesta,
ja osoitus Jumalan uskollisuudesta.
Me saamme olla väylänä elämälle,
kivulle, ilolle ja rakentavalle rakkaudelle.
Pihamme kupeessa kukkii kukkasato,
kesä on saapunut,
pihamaalla pieni pallo ja kottikärryt,
elämä herää eloon kun kurkistan uinuvaa pihaa verhojen välistä,
pienet jalanjälkesi ovat täyttäneet pihamme, kotimme ja sydämemme,
jatka matkaasi tietäen:
olet suuri ihme, meidän oma sydänkäpy.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti