maanantai 17. maaliskuuta 2014

Mietteitä

Katoat pesuhuoneeseen. Minä puuhailen keittiössä. Kuuluu kolinaa ja hiljaista puhetta. Hetken kuluttua huudat minua. Saavun luoksesi. Olet levittänyt suihkun alle pyyhkeen ja kattanut sen päälle leikki-astioista vuoren. Sanot: Äiti tuu tänne, ollaan retkellä ja syödään eväät eka. Minä istun viereesi ja karkaamme arkea kylpyhuoneemme uumenissa.

Minä iloitsen siitä jotta sinulla on mielikuvituksen värittämät silmät. Sinulle jokainen päivä on mahdollisuus. Aarre on kätketty leikkikorin reunaan tai saunanlauteiden alle. Minä nuorrun kun hyppään maailmaasi ja löydän sisäisen lapseni joka keinuu sydämeni keinussa yhä.

Mietin aikaa kun lähdet tulevana kesänä hoitoon. Minulla on sinua jo nyt ikävä. Näitä meidän hupsuja päiviä ja retkiä leikkipuiston reunalle. Tuntuu kipeältä tunnustaa jotta aika menee eteenpäin myös sinussa. Sinä olet itsenäinen pieni mies ja aika antaa uusia haasteita. On päästetävä irti hetkeksi ja löytää itseni työmaailmasta. Varmasti menee aikaa kun siihen totun ja opin luottamaan jotta sinua hoitavat kädet antavat parastaan. Sinuun minä luotan sillä tiedän jotta pärjäät. Itsestäni en ole varma.  Sinä olet kaikkeni.

Ajatuksia sydämestä illan hämärtyessä. Minä kiitän elämästä, minä kiitän rakkaudesta joka kantaa meitä päivästä toiseen. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti