Töminää, höpinää,kikatusta ja naurua,
siitä on onnemme tehty,
sinä juokset kilpaa ajan kanssa,
ja me koitamme saada hetkistä kiinni jotta pysyisimme perässäsi.
Sinä säteilet onnensäteitä,
valaiset polun eteemme,
jota tanssimme yhdessä,
elämän valssi, jossa askelkuvio on sinun muotoinen.
Kerrot hupsuja tarinoitasi,
pöytäliinasta teet pitsataikinan, jota heittelet kattoon,
pärekori on kaulassasi paraatirumpu,
ja jokainen tuoli käynnistyy kuin isin oma auto.
Maailmasi on avoin tarina,
sinä sanoitat sen,
ja me kuuntelemme ja katselemme elävää näytelmää sinussa.
Iltaisin katsot tähtiä,
avaruus on käsissäsi ja silmistäsi aukeaa taivaankansi.
Näet jotakin sellaista mille omat silmäni ovat sokeutuneet,
aavistan kuitenkin osan siitä kaikesta kauttasi,
ja nuorrun elämäsi virrassa.
Iltaisin minä katson sinua,
olet kaunis ja viaton,
olet taivaallista taidetta,
kokoelmassa uniikki.
Silitän poskeasi,
kuiskaan: minä olen ylpeä sinusta.
Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti