Leikkipuiston reunalla,
etsin itseäni,
koen olevani muukalainen jonka tiimalasissa hiekka valuu,
en saa keskusteluista kiinni,
ei ole sanottavaa,
on vain kasa kokemuksia sydämen mullan alla,
en saa niitä lauseiksi,
ja jos saankin,
koen puhuvani vierasta kieltä.
Perhekerhossa,
etsin itseäni,
pieni huone täynnä ihmisiä,
en saa katseista kiinni,
ja jään huoneen reunalle,
erotun joukosta,
minä ja poikani,
taistelupari omassa sodassaan.
Oman kodin lämmössä,
etsin itseäni,
kuulen kuinka hengitykseni vapautuu,
tunnen kuinka olen elossa ja tulen kuulluksi,
olen turvassa.
Etsin ja oivallan,
minussa on jokin kesken,
kipuni juuret ovat yhä kiinni minussa,
tarvitsen aikaa,
tarvitsen rohkeutta löytää itseni.
Tämä kaikki rakentaa vaikka ravisteleekin sielua,
minun pitää olla armollinen,
itselleni,
tunteilleni,
vielä minä löydän sanat,
ja seison vahvempana kuin koskaan aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti