keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Atsiuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.

Pyykkikone laulaa ja unihiekka ropisee lastenhuoneen lattialle. Mieheni selailee maailman uutisia ja koira kuorsaa kopassaan. Minä sytytin vaniljan tuoksuisen tuikun ja nappaan hetken itselleni. On levollinen mieli ja aika omille ajatuksille. Istu kanssani.

Kevät on herännyt talven alta. Aurinko hymyilee niin, jotta polun varressa kukki voikukka. Linnut laulaa jo aamusta ja luomakunta herää eloon. Herätys ravistaa meitä matkalaisiakin ja saa elämän virtaamaan kaamoksen alta. Askel on kepeämpi ja mieli uusia tuulia täynnä. Kevätverhot voi laittaa ikkunaan ja narsissi näyttää kuin kevään joulukuuselta. Eläköön värit ja valo.

Pieniä murheita tämä kevät on kuitenkin tupaan tuonut. Poikamme iho on alkanut ärtyä ja syytä siihen ei ole selkeästi löytynyt. Posket, silmäluomet ja leuka ovat ihottuman rantautumiskohde. Yöllä kutina hieman rauhoittuu mutta aamulla jo palaa. Me saimme Zyrtec nimisen lääkkeen käyttöön (sekä voiteita), joka ehkä pienesti auttaa mutta rauhaa emme iholle ole vielä saaneet. Tänään sydänlääkärimme soitti ja teki meistä lähetteen ihopolille. Pääsemme jo sinne ensi maanantaina sekä samana päivänä otetaan allergiatestit. Kiitollisin mielin olen tämän kaiken hoivan alla. Yhä uudestaan saamme kokea kuinka kokonaisvaltaisesti meitä kannetaan ja hoidetaan. Täysi kiitos erikoissairaanhoidollemme, joka antanut apunsa nopeaan ja oikeaan aikaan.

Mieli joskus aina näiden uusien murheiden alla karkaa menneeseen. Iholle palaa se aika kun moni asia oli epäselvää ja sitä vain odotti vastauksia ja apua. Tiedän, jotta ajallaan kaikki selviää mutta joskus aika tuntuu niin pitkältä. Joskus sitä vain toivoisi, jotta tämä tyynivaihe saisi kestää. Ei lääkäreitä, kokeita, Helsinkiä, murheita tai kyyneleitä. Elämä ja vanhemmuus on kokonaisvaltaista eikä vain keidashetkiä. Meidät on kutsuttu taistelemaan yhdessä. Ehkä kerään jälleen oman taisteluvarustukseni ja katson eteenpäin toivoen ja uskoen apuun joka jo lähellä.

Tänään poikamme kiersi kotiamme ja mietti ääneen sanoen: Minun kotini, minun huoneeni, minun koirani, minun äitini, minun isäni, siinä kaikki. Mitä siihen lisäämään. Siinä kaikki ja paljon enemmänkin, minun pieni siunattu ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti