Kaiken keskeltä heti aamusta pakkasin munkit ja siman eväskoriin ja suuntasin sairaalamme sydänpolille. Oli sydänyhdistyksemme vuoro tarjota herkullisia hetkiä kardiologin vastaanotolla. Pikku hiljaa perheiden virta alkoi saapua odottamaan vuoroaan. Ilmassa oli kyyneleitä, odotusta, pelkoa ja jännitystä. Jäätä mursi puheensorina ja elämän jakaminen sokerinmurut huulilla. Odottamisen sekunnit puolittuivat ja moni sai kokemuksen, jotta asioiden kanssa ei ole yksin. Meitä vaeltaa kymmeniä saman kaupungin kaduilla,joilla on huoli omastaan. Me taistelemme, me selviämme, yhdessä ja erikseen.
Antamisen ja ilon viejänä on aina etuoikeutettu saamaan jotakin myös takaisin. Minua puhuttelee yhä uudestaan nuo lapset ja nuoret, jotka silmissäni ovat sankareita. Pienin itki äitiään vasten, seuraavalla käytävällä taapero valloitti maailmaa, penkillä istui teinejä suuret unelmat rinnassaan. Jokaisesta heistä uhkui voima. Salainen elämän resepti nimeltä: taistelun tahto. Ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki ja siitä kiinni pitäminen. Hetki joka on mahdollisuus johonkin uuteen, mahdollisuus seuraavaan minuuttiin, tuntiin, päivään ja kuukauteen. Siitä pitää huolehtia, pitää kiinni ja uskoa sen kantavaan voimaan. Te sydänlapset ja nuoret näytitte sen taas minulle tänään. Kiitos!
Omani tuhisee untaan sänkynsä uomassa. Iltarukouksen siunauksen alla ja turvallista kerätä voimaa huomiseen. Minä kiitän hänestä. Minä kiitän kuljetusta polusta ja huomisen mahdollisuudesta. Olkoon silmäni avoimet myös huomenna. Jokaisessa päivässä asuu mahdollisuus oivaltaa jotakin syvää joka muuttaa meitä paremmiksi ihmisiksi toisiamme vasten.
Suokoon taivas nöyryyttä se näkemään ja kuulemaan. Taivas puhu jälleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti