Sydän lyö. Jännittää. Muistot palaa mieleen. Nämä sairaalan käytävät kätkevät niin monia muistoja. Itkettää mutta kätken sen. Tänään saan kunnian olla rinnallakulkija. Saan pitää ystävääni kädestä kiinni kun hän on elämänsä tärkeän askeleen äärellä. Hissi pysähtyy ja olemme lapsettomuusklinikan ovella. Odotustila on tyhjä. Samat taulut, samat julisteet. Tyhjän sylin huutavan kaipuun voi aistia. Minäkin istuin noissa tuoleissa. Minäkin odotin. Minä ja me onnistuimme. Me saimme ihmeen omaksemme.
Ruudulle tulee kuva kodista kehon kätköstä. Kaikki on valmiina keho ja sielu. Rakkaus kuin huokuu ruudun lävitse. Poskilleni valuu kyyneleet väkisin. Muistojen virta ja toive ystävän puolesta: Luoja anna ihmeen tapahtua. Kaunis ihmeen alku jäi uuteen kotiinsa. Lämpö kätkee sen hoivaansa ja me ystävät, läheiset ja omaiset toivomme, uskomme, rukoilemme.
Kotimatkalla tunteet nousivat pintaan ja tästä kaikesta syntyi runo. Se on kuin pieni sydämeni laulu. Laulu joka eli minussa vuosia sitten mutta joka soi ystäväni kehossa juuri tänään.
Ympyrä sulkeutui. Kipuni kantoi siunauksen. Minä voin tänään ymmärtää ja kantaa ystävääni.
Värisevä haave
Uinu vaan pienokainen syvällä lämpöni alla,
uinu vaan pienokainen löydä kotisi uumenista kehoni.
Minä varjelen ja suojelen solusi sointia,
minä huolella hallitsen kehoni keinua.
Uinu vaan pienokainen syvällä lämpöni alla
uinu vaan pienokainen löydä kotisi uumenista kehoni.
Minä rakastan sinua ennen kuin sinä edes olit olemassa,
minä palan itsestäni annoin jotta sinä tulisit täydelliseksi.
Löydä rakkaani kotisi minusta,
minä tarvitsen sinua kuin kuiva maa raikastavaa vettä.
Uinu vaan pienokainen syvällä lämpöni alla,
uinu vaan pienokainen löydä kotisi uumenista kehoni.
Minä odotan jotta annat merkkisi elämälle,
minä odotan ja kyynelillä sinua kaipaan.
Minä odotan.......kunnes kohdataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti