torstai 21. elokuuta 2014

Eikä;(

Ikkuna on auki. Raikas ilma puhaltaa sisälle. Ulkoa ei juuri enää kuulu ääniä. Muutama sadepisara yrittää soittaa lauluaan mutta ääni jää vaimeaksi. Meidän kodissa pesukone soi. Koira kuorsaa sohvan nurkassa, mies katsoo uutisia ja hymähtää ja pieni sankarimme nukkuu pupu kainalossa. Minä kirjoitan ajatuksia kirjaimiksi. On ollut raskas päivä.

Poikamme päiväkodin alkaessa uudet pöpöt astuivat elämäämme. Ilman lupaa noro ja kuumetauti rantautui kotimme seinien sisälle. Niistä selvisimme arkeen kunnes eilen poikamme väsähti ja oli todella itkuinen. Yöllä alkoi ripuli ja tänään oksennus. Minä jäin kotiin. Sama tuttu puhelu: olen estynyt tulemaan kun poikani on sairas. Mieheni oli pakko olla kokouksissa. Pitkä yö ja päivä. Sydäntä raastaa kun pieni itkee vasten minua ja kuiskaa. äiti minua sattuu. Minä painan hänet tiukemmmin syliini ja koitan saada viestin hänelle, jotta sylissäni kivun voi puolittaa. Uni ja kivun tuleminen ulos on auttanut ja ilta sujui paremmin. Yö näyttää huomisen suunnan. Kumpa se olisi hyvä.

Lauantaina on poikamme sydänlääkäri. Minua pelottaa. Tuttu paikka ja tutkimukset mutta tulokset ovat aina salaisuus. Iltaisin painan pääni alas ja rukoilen kaiken olevan hyvin. Tiedän, jotta sydän ei ole vielä toipunut toivotusti ja edessä on vielä korjauksia mutta en olisi niihin vielä valmis. Haluaisin vain aikaa ja aikaa. Vahvistua ja kasvaa. Saada pienelle lisää ymmärrystä sititä, jotta miksi sairaala on kaverimme. Sairaala on vielä suuri ja  tuntematon. Täynnä epätietoisuutta ja asioiden hyväksymistä. Kaverimme se on silti ja toivomme pohja. Ilman apua emme olisi tässä. Aijon kiinnittää ajatukseni siihen. Meillä on apu. Meillä on toivo. Meillä on huominen.

Toivon kanssa on hyvä käydä nukkumaan. Mikään ei ole  varmaa kuin tämä hetki mutta tuntemattoman auttaa kohtamaan ajatus toivosta. Saamme olla kadoksissa ja epätietoisia mutta on olemassa suunnitelma joka kannattelee. Se ei ole meidän käsissä mutta se on meidän alla. Tulkoon mitä tuli, me taistelemme voittajiksi. Kaadumme ja nousemme yhdessä. Siinä on toivomme.:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti