lauantai 23. elokuuta 2014

Kontrolli.

Äiti mennäänkö me kahvilaan lääkärin jälkeen`?, kysyt. Kävelemme sairaalan käytäviä. Tuoksut, askeleet, äänet luovat muistoja. Käytävillä asuu pala minusta ja meistä. Tänään kävelen kuitenkin vahvempana kuin ennen. Minä luotan, jotta maa allani kestää. Minä luotan elämään niin kauan kun pieni käsi on kädessäni.

Keuhkokuvassa sinua itkettää, pelottaa. Minä kerron sinulle tapahtumista mutta sinä et halua kuulla. Kyyneleet valuvat poskillasi ja olet alistunut. Näky koskettaa minua. Kumpa osaisit ymmärtää jotta tämä kaikki tuntematonkin on vain sinun parhaaksesi. Kyyneleet sammuvat kun pääset syliini. Kuiskaat: mennään pois kahvilaan. Kahvila on selvästi pakopaikkasi, joka antaa voimaa. Sen vuoro tulee kyllä lupaan,se riittää sinulle.

Ekg:n aikana luen sinulle Pupu Tupunaa. Sykkeesi on melko tiheä mutta rauhoitut pian. Kaunis viiva piirtyy paperiin ja valitset tarralaatikosta upean tarran. Minä mietin mitä nuo viivat kertoo tänään. Sanoittavathan ne viestin, jotta kaikki on hyvin. Sanoittavathan?

Happisaturaatio 97, paino 12,5kg ja pituus 92. Verenpaine hyvä. Sinä olet kasvanut silmissä. Aika on kuronut sinusta pojan, joka uhkuu elämää. Heikkoudesta on noussut vahva taistelija. Sinä osoitat minulle ja meille yhä uudestaan mitä on nousta kivusta voittoon. Sinä osoitat mitä on elämä. Se soi sinussa ja saa meidän sydämemme tanssiin.

Kardiologin ultraäänen aikaan katsot Puuha Peteä. Olet keskittynyt ja annat työrauhan lääkärille. Uutiset ovat hyvät. Sydämesi tila on ennallaan. Muutoksia ei ole tapahtunut. Tilanne on vakaa. Lääkäri antaa lääkkeeksi: normaali elämän ja leikin:) Ahtauma keuhkovaltimon tyvessä on yhä mutta siihen ei vielä tarvita apua. Muutokset tulevat olemaan hitaita joten palaamme sairaalaan Tammikuussa ja katsotaan mikä tilanne silloin. Pall
olaajennus on meidän kohdalla totta jokin päivä mutta vielä siihen on matkaa. Iloitsemme perheenä uutisista. Iloitsemme sinusta.

Nyt kun vielä toivumme näistä viruksista olemme vahvoina arjen keskellä. Se kaikki, joka meitä ajallaan koettelee muuttaa meitä vahvemmaksi. Kivussa emme tunne, emme näe sitä mutta ajan kanssa huomaamme, jotta tarvitsimme juuri tämän tien.

Huominen ole armollinen ja opeta jälleen jotakin uutta. Tee meistä nöyriä elämälle ja anna korvat kuulla ja silmät nähdä missä voisimme kasvaa ihmisinä.

Elämä.
Syki ja soi.
Meissä ja meidän kauttamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti