sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

PieniSuuri ihminen

Päivän lämpö hivelee ihoa yhä. Kun laitan silmät kiinni voin kuvitella vielä itseni riippukeinuun ja kuulla kuinka vieno tuuli tuudittaa kulkijaa. Valo ja lämpö herättävät eloon yhä uudestaan.  Vapaus heti aamusta juosta varpaisillaan raikkaalla nurmikolla saa sielun hymyilemään. Ihana ja kaivattu kesä.

Tämä kesä on monella tapaa uuden alku ja iloa tulvillaan. Vapaus uudesta elämästä houkuttelee seikkailuun jokainen aamu. Pojan vointi on kohentunut silmissä ja hänelle omien voimien kertyminen on avannut uuden maailman. Olemme ottaneet myös kehityksessä suuria askelia. Toissapäivänä oman huoneen uumenista kuului sanat: kak-ka, pota ja pienissä käsissä oli potasta osa. Ymmärsin jotta nyt on aika ensimmäiselle istunnolle, ja niin upeasti se päättyikin. Kakkakekkerit pidettiin taputuksien kera ja ilo oli tarttuvaa. Tästä alka pienen miehen uusi maailma kera potan. Kovasti puhetta yrittää ilmoille tulla mutta sanajärjetys ja tavut ovat vielä hukassa. Jokainen päivä kuitenkin jotakin uutta ja ymmärrettävää. Minä ja me iloitsemme jokaisesta uudesta taidosta ja olemme sanattoman ylpeät. Meille mikään pojassamme ei ole itsestäänselvyys. Jokainen asia on kiitoksen aihe.:)

Olimme koko perheen voimin mökillä nyt viikonloppuna. Minä liikutuin kun ajalimme pojan kanssa ruohonleikkurilla ja hänen ilonsa oli karata pienen lippalakin alta. Ajattelin: tästä on elämässä kyse, pieni hetki joka saa oivaltamaan onnen jyvän. Ajoimme mökin ympäri vielä muutaman kerran ja totuus vain voimistui. Minä tarvitsen perhettäni ja he tarvitsevat minua. Niin kauan kun saamme olla yhdessä omistan jotakin suurta ja voimauttavaa. Yhdessä meissä piilee salaisuus, joka murtaa kivunkin.

Huomenna onkin suuri päivä. Perhetyöntekijä joka on käynyt meillä pojan elämän alusta asti on luultavammin jättämässä meille hyvästit. Me olemme selvinneet ja kasvaneet vahvemmiksi ja näin ollen tuen tarve on muuttunut. Kaihoten mutta kiitollisena astun huomiseen ja keskustelen tulevasta. Toivoisin jotta vielä hetken saisimme hänet pitää jotta saisimme mieheni kanssa voimaantua yhdessä kun hänelläkin alkanut jo loma. Huominen kuitenkin selventää ajatuksia ja asioita. Olemme onnekkaita jotta meillä on ollut hänen kaltainen ihminen. Hän on enkeli ihmisen muodossa.

Nyt on aika mennä nukkumaan ja käpertyä miehen kainaloon. Tuokoon huominen valon ja lämmön jälleen elämäämme. Matka jatkuu hiekka varpaissa ja ruohontupsu sandaaleissa. Elämä on ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti