Rakastan aamuja.

Rakastan aamuja. Sitä tunnetta kun aurinko hennosti nostaa päätään uuteen päivään ja on niin rauhallista. Sitä tunnetta kun poikani unenpöpperössä painaa päänsä vasten minua ja nukahtaa vielä hetkeksi. Se tunne kun juomme aamukahvin terassilla ja kuuntelemme hiljaisuutta. Se tunne kun saa olla siellä minne kuuluu eli kotona.

Elämä leirin jälkeen on pyörähtänyt käyntiin. Väsymystä oli ilmassa mutta pikku hiljaa sekin voitetaan. Selvästi meistä kaikista aisti sen kuinka mukava leiri oli takana mutta kuinka mukava myös palata kotiin. Evääksi leiriltä jäi monia ajatuksia ja uusia sydänperheitä, joihin toivottavasti tullaan pitämään yhteyttä. On rohkaisevaa kun elämää saa ja voi jakaa. Moni asia puolittuu kun huomaa jotta ei ole yksin ja maailmassa on muitakin, jotka asioita ovat voittaneet. Tästä on hyvä jatkaa meidän tarinaa.

Poikamme sai myös 5kk:den rokotukset tosin hieman myöhässä. Voi toista kun kyyneleet valuivat piikin tullessa iholle. Onneksi aika nopeaan mieli rauhoittui ja itku muuttui jokellukseksi. Ikäväksi kaveriksi rokotuksista saimme masuvaivoja ja pientä flunssaa. Onneksi on nenäsumutteet ja nenäimuri. Ne on hyviä kavereita meille;)

Tällä viikolla ilmestyi myös lehti, jossa oli meidän haastettalu. Olinkin sitä hieman jännittänyt. Juttua lukiessani moni tunne palasi mieleen. Välillä tuntui, jotta onko tämä edes totta mitä meistä kirjoitetaan. Moni asia on varmaan huuhtoutunut mielestä ajan myötä ja moni asia jäi sumuun, jossa kuljimme. Hyvä niin. Nyt on kuitenkin aika elää tätä hetkeä ja menneestä etsiä voimavara. Itse joudun tekemään vielä paljon töitä itseni kanssa, jotta saan rauhan palata aikanaan Helsinkiin. Yhä paikka edustaa enemmän pelkoja kuin toivoa. Aika varmasti saa sydämeni rauhoittumaan ja osaan nähdä sen kaiken hyvän, jota saamme Helsingin avun kautta. Ilman heitä tarinamme ei olisi kovinkaan pitkä. Saamme siis olla onnellisia siitä, jotta asumme Suomessa ja meistä pidetään näin hyvää huolta.

Kesä jatkuu ja siitä nautimme. Lähdemme pienelle matkalle mummolaan ja aijomme siellä vain nauttia yhdessäolosta. Haaveissa olisi myös telttaretki ja miehen kanssa melontaretki kahdestaan. Saa nähä mikä toteutuu ja mikä siirtyy ensi kesään. Päivä kerrallaan, nyt eletään hetkestä hetkeen:)

Ihania kesäpäiviä kaikille.

ps. Pitää vielä lisätä. Aivan ihana päivä. Koti-apu oli meillä pojan ilona ja me karkasimme skootteri ajelulle mieheni kanssa. Farkkutakki vain liehui kun skootteri vei meitä eteenpäin. Pidin miehestäni tiukasti kiinni ja oli niin hyvä olla. Päädyimme rantakahvilaan lounaalle ja kahville. Aurinko helli meitä ja sai väkisinkin hymyilemään. Kotona meitä odotti oma päivänsäde joka nauttii huomiosta jota meidän apulaiselta saa. Sydämeni syvästi kiittää meidän kaupunkia siitä, jotta saamme omistaa tämän ihmisen elämässämme. Hänen ansiostaan saamme karata arkea ja olla hetken ihan kahden. Aikakin kuin pysähtyy.