Pieni kätesi ottaa kädestäni hennon otteen,
ote hentoudessaan kuitenkin voimakas
ja kuin kietoisit sydämeni kätesi ympärille.
Olemme molemmat hiljaa,
aika tuudittaa meitä seuraavaan hetkeen,
ei ole kiire mihinkään,
omistamme tämän hetken toisillemme.
Pienet varpaasi kutittavat käsivarttani,
potkit elämää kuin eteenpäin.
Itsekkin hämmästelet voimasi suuruutta,
ja kuin valloitat noilla jaloilla maailmaa,
pala palalta.
Valloita rauhassa mietin,
omistat kokoisesi paikan maailmastamme.
Pienet ja kauniit silmäsi katsovat minua,
kuin kysyisit: äiti rakastatko minua aina?
Minä vastaan sinua silittäen:
lapseni minä rakastan sinua enemmän kuin aavistatkaan,
minä olen ja elän sinulle.
Pienet kätesi, varpaasi, silmäsi ja kehosi,
ovat kuin elämän ylistys.
Sinä olet täydellinen ja ainutlaatuinen,
kätken sinut sydämeni multaan,
paikkaan jota varjelen pahalta,
sinut sydänkäpyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti