Sitä sun tätä.

Syksy on saapunut. Ensimmäisiä kertoja kaivoin villasukkia esiin kun viima vilisti ikkunoista sisään. Kynttilänvalo näyttää kauniilta ja kuuma kahvi iltasella on päivän paras lopetus. Syksy tietää niin uutta vuodenaikaa luonnossa mutta myös uutta aikaa meidän elämässä. Aika kirii aikaa kiinni ja suuret haasteet tulevat lähemmäksi.

Poika on kasvanut hyvin. Ulkoisesti hänestä ei näy, jotta sydän pieni on sekaisin. Touhua, naurua ja syömisen riemua koko pieni elämä täynnä. Uutena tulokkaana kaksi komiaa hammasta. Usein katselen ajan kulkua hänestä. Juuri saimme hänet ensi kertaa syliin ja nyt hän valloittaa maailmaa omin avuin. On suuri rikkaus seurata rinnalta kun maailma avautuu. Elämä on kaunis.

Meillä oli mieheni kanssa hääpäivä. Minä olin yllätyksenä järjestänyt hänelle purjehduksen. Suuri haaveemme on joskus ostaa oma purjevene ja ajella sillä aikaa pakoon. Matka jäi mieleen kauniina hetkenä. Ilma oli tyyni ja raikas. Aallot kuin keinuttivat meitä eteenpäin ja kyyti oli tasainen. Istuimme käsi kädessä veneen nokassa ja katsoimme näkymää edessämme. Tyyni vesi ja hiljainen kohina. Pidin miestäni tiukasti kiinni ja tiesin olevani turvassa. Elämän meri on edessämme. Näemme vain palan matkaa kerrallaan mutta kiintopisteenä on huominen. Huominen jossa seisomme yhdessä. Lyököön aallot ja keinuttakoon meitä, me emme irroita otetta. Meidän perheen laiva on ankkuroitu rakkauteen joka taistelee ja tahtoo. Yhdessä meissä on voimaa.

Viime päivinä olen myös kuullut paljon toisten sydänperheiden tarinoita. Jokainen kerta sydämeni nöyrtyy hiljaiseen kiitokseen. Nuo tarinat rohkaisevat ja antavat toivoa. Nuo sadat lapset ja aikuiset elämän vetoketju rinnassaan edustavat elämässäni toivoa suurimmillaan. Tiedän jokaisen tarinan takana on puro kyyneleitä mutta myös puro onnen sadetta. Nuo pienet ja suuret sankarit ovat taistelijoita. Heissä korostuu elämän ihme. Kukaan meistä ei ole itsestäänselvyys vaan suuri ihme. En lakkaa tätä hämmästelemästä. Tämä matka diagnoosimme jälkeen on liikuttanut elämääni suurella tavalla. Koskaan en ole enää sama ihminen kuin ennen ja olen kiitollinen siitä. Kivussakin asuu siunaus.

Kello on jo paljon ja uni pyrkii silmään. Hiljaa silitän vielä rakkaani poskea ja käperryn mieheni kainaloon. Tämäkään päivä ei ole ollut turha vaan osa tarinaa jota elämäksi kutsutaan.