Tänään katsoin takapihalle ja huomasin nurmella lepäämässä syksyn lentiä. Mielessäni koin pienen maailman romahtamisen. Menikö kesä jo? Bikinini ovat pölyttymässä yhä vaatekaapin kulmassa ja enhän ole vieläkään kertaakaan edes ehtinyt aurinkoa ottaa. Syksy ei saa tulla, en suostu. Siivoan lehdet heti huomenna ja unohdan, jotta ne edes koskaan pihallani oli. ;)
Aika kiirii eteenpäin. Sankarimme on jo 7kk ja kehityksen kulku on hurjaa. Maailmaa katselleen nyt istuen ja kaikki minkä kiinni saa pitää vähintään käyttää kuolapesun lävitse. Hampaita olemme odottaneet mutta niitä ei vielä näy. Hyvää kannattaa odottaa, joten jatkamme odotusta uskollisesti. Maailman kaunein ääni on myös kuultu kun poikamme sanoi ensi sanansa: äiti. Sydämeni kuin suli kun noiden ruskeiden silmien katseen kohteena saan omistaa maailman kauneimman tehtävän - äitiys. Iloitsen kaikesta siitä mitä poikamme on elämäämme tuonut. Joka päivä jokin uusi ilme tai ele rantautuu arkeemme ja tekee siitä rikkaamman. Elämä on kaunein matka kun sen saa jakaa rakastaen ja ollen rakastettu.
Syksyn astuessa elämäämme, mieleen aina väliin tulvahtaa myös ajatus paluusta Helsinkiin. Se pelottaa ja huolettaa kun ajatukselle antaa vallan. On niin erilaista viedä poika sinne takaisin kun takana on elämää yhdessä 7kk. On koettu iloa, onnea, ollaan reissattu ja itketty yhdessä. Pienenä vauvana kun kävimme lävitse leikkausta kaikki oli uutta. Emme tunteneet vielä toisiamme. Shokin silmin vain rämmimme päivästä toiseen ja huusimme Luojalta apua. Nyt sankarimme on iso poika ja hänen luovuttaminen leikkaukseen tuntuu niin raskaalta asialta. Toisaalta myös hänen antaminen hoidettavaksi antaa meille elämän mutta menettämisen pelko ei väisty vaikka tiedän totuuden. Näinä hetkinä kun päivää ajattelen en voi kuin rukoilla sen päivän puolesta. Huoli ei päivää vie pois eikä anna siihen mitään hyvää. En voi kun luovuttaa päivän ja huolen Luojani käsiin. Hän on jo siellä mihin itse en näe.
Kesälomamme alkaa olla lopuillaan. Mieheni on aika jälleen astua työhön. Me jäämme uskollisesti häntä odottamaan kotiin. Yhteenvetona loma on ollut touhukas ja ajatuksia antava. Uskomattomia kohtaamisia ja esteiden ylittämisiä takana. Edessä vielä paljon enemmän. Viimeisinä lomapäivinä heitämme sukat nurkkaan ja hipsuttelemme nurmikolla nuuhkien kesän tuoksuja. Jokainen siemaus kuin antaa valoa sydämen lokeroon joka syksyllä antaa voimaa hämäriin päiviin.
Siemaise sinäkin kesää ja ota siitä kaikki irti mitä saat.
Elämä on ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti