Puhelu

Kello on jo vaikka mitä mutta uni ei tule. Mielessä pyörii ja vierii ajatusten kaaos. Päätin istua tässä hetken ja katsoa saanko ne kirjaimiksi. Kiitos jos istut kanssani hetken.

Viime Perjantaina saimme puhelun Helsingistä. Jokainen kerta kun näytössä soi 09-alkuinen numero sydämeni värisee. Ajatusten tulva kuin kuohuu. Jononhoitaja ilmoitti jotta poikamme kardiologi sekä sydänkirurgit olivat pitäneet palaveria. Poikamme sydämen tila on tällä hetkellä niin vakaa ja kehitys on ollut tasaista, jotta leikkaus aikataulua siirretään. Nyt sydämen varjo-ainekuvaus Joulu- Tammikuussa ja suuri korjausleikkaus sitten keväällä. Nyt eletään siis normaalia sydänarkea ja Marraskuussa käymme polilla näytillä sekä kokeissa.

En tiennyt oikein mitä tuntea tai ajatella. Olin jo pitkään elänyt ajatukselle jotta Loka- Marraskuussa palaamme Helsinkiin. Mieli oli tehnyt jo harjotuksia osaston käytävillä. Nyt tulisi hyväksyä uusi aika ja odottaminen. Joskus mietin mitä odotamme. Sitäkö, jotta poikamme sydän alkaa oirehtimaan niin selvästi, jotta poikamme vointi muuttuu heikoksi? Sitäkö, jotta sydämentila muuttuu kireämmäksi mutta ei kuitenkaan vielä uhkaa poikamme vointia? Osaanko äitinä lukea poikaani tarpeeksi hyvin ja ajoissa? Mistä voin olla varma, jotta aika on oikea kun sen aika on?

Joskus on todella vaikea luottaa. Luottaa lääkäreihin, elämään, Jumalaan ja itseensä. Joskus tuntuu, jotta tämä elämä on niin hauras ja haavoittuvainen, jotta vaikka tekisi kaikkensa voi yksi hetki viedä kaiken pois. Sitä pitää itselleen muistuttaa, jotta murhe ei luo iloa vaan kylvää tuskaa. Siksi on pakko katsoa hetkeä silmiin ja löytää onni, surunkin tiellä. Onnea on pienet asiat. Pienten varpaiden hipaisu iholla, hymy, märkä pusu, miehen kainalo, koti, turva ja aika, joka väliin pysähtyy kätkien meidät sen sisään.

Elämä siis jatkuu. Uusien uutisten voimin alkavaan syksyyn. Syksyssä on paljon mukavaa. Teatteriprojekti, dokumentti projekti, lorupiiri, jumppa, ystävät, retket ja hetket kun saan olla heidän kanssa joita eniten rakastan. Pitäköön Luoja meistä huolen ja sulkekoon meidät syliinsä. En voi enenpää tehdä kun laskea lapseni ja perheeni Hänen käsiin, jolla on kokonaisuus hallinnassa.

Raikasta ja ruskaista syksyn alkua. Nautitaan.