Tunnelmia kontrollin jälkeen.

Minä muistan kun sinua odotettiin,

olit syy kyyneliin ja iloon,

niin moni unelma toteutui,

kun kehosi lämmin rintaani vasten painautui.

Minä muistan kun murruimme hiljaa,

kun uutisen kipeän kuulimme,

oli sivuääni sydämestä suurempi kuin pelkäsin 

ja kohti teho-osastoa sinua kannoimme.

Minä muistan kun sylissä sinua tuuditin

ja minusta voimaa imit,

sanoin: palaa taivasta sylissäni pitelen,

minä vuoksesi tulen ja olen.

Minä muistan kun sinut leikattiin,

ja piinaava odotus alkoi,

tuska kuin aikaa eteenpäin vei,

ja pelko minuutteja halkoi.

Minä muistan kun kaiken kivun jälkeen,

kuulimme sanat: on aika palata kotiin,

minä sinut puin pukuun hentoiseen,

ja olit rakkaani sankari suuri.

Minä muistelen mutta myös tätä hetkeä vierelläsi elän,

sinä olet kaikkeni aarteeni suloisin,

olet syy miksi hengitän ja herään.

olet aurinkoni valoisin.

Vaikka on paljon vielä edessä,

eletään tässä ja nyt täysillä,

nuuhkitaan, iloitaan ja valloitetaan maailmaa,

juostaan aikaa pakoon ja ollaan vaan.

Olen äitisi tässä ja nyt.

Sinulle 1.9.2012

Piinaava odotus oli ohi kun kardiologin aika oli käsillä. Mieli oli sekaisin ajatuksista, joista en saanut otetta. Olen niin ylpeä pojastani kun hän niin hienosti antoi tutkimuksen tehdä. Pieni käsi piti ultralaitteen johdosta kiinni mutta kuvantaminen onnistui. Sydämen tila on vakaa. Odotettuja muutoksia on näkyvissä mutta mikään niistä ei ole poikkeavaa. Verikokeiden ja muiden kokeiden valossa tilanne on hallinnassa ja edennyt oletuksen mukaan. Tämän kaiken tuloksena matkamme vie Helsinkiin sydämen varjo-ainekuvaukseen loka-marraskuussa ja sen pohjalta suunnitellaan iso korjausleikkaus tammi-maaliskuulle. Pelkäsin omaa reagtiota kun kuulin suunnitelman. Mieleni oli kuitenkin melko tyyni. Tuli rauha siitä, jotta meistä pidetään huolta ja koska totuutta en voi muuttaa niin tulee minun olla vain kiitollinen avusta. Nyt siis eletään normaalia elämää ja iloitaan jokaisesta alkavasta aamusta. Kaikki tulee aikanaan eteen mutta nyt meillä on vain tämä hetki ja se riittää.

Yllä oleva runo syntyi ajatuksista viime päivinä. Puhukoon nämä harvat rivit kuitenkin jotakin syvää meidän elämästä. Elämä on lahja ja oma lapsi on suuri siunaus. Vaikka tiemme vie kipuunkin niin päivääkään en vaihtaisi pois. Tuskaa kyllä helpottaisin mutta jokainen päivä kun olemme yhdessä perheenä on helmi minun elämäni ketjussa. En olisi koskaan uskonut, jotta jotakin näin kaunista saan koskaan omistaa.