Pähkinänkuoressa:
Poikamme on sairastanut kohta kolmatta viikkoa flunssaa. Yskä, nuha ja ajottaiset oksentelut ovat olleet vieraanamme. Juuri kun tarvitsemme terveyttä he tulivat kylään. Lääkärin kanssa keskustelimme jotta pelivaraa on vielä olemassa. Ensi viikon aikana kuitenkin pitäisi virus taltuttaa jotta se ei vaikuttaisi leikkauspäivään. Olisi iso pettymys jos päivä siirtyisi. Niin paljon ajatusta ja odotusta on tuohon hetkeen.
Eilen poikamme hiuksia leikattiin ensi kerran. En ole koskaan nähnyt niin hellyyttävää näkyä kuin pieni mies ison viitan sisällä odottaen ja ihmetellen. Kuin hento kultasade hiuksia tippui lattialle ja pienestä miehestä kuoriutui uljas taapero. Kyynel tuli silmäkulmaan kun katsoin omaani. Aika menee eteenpäin ja se näkyy parhaiten sinussa rakkaani.
Ajatukset leijailee ja on pysyttävä koossa nämä viikot ennen leikkausta. On vaikeaa kirjoittaa edes miltä tuntuu tai saada ajatuksista kiinni. Nyt kaipaa vain ystäviä ja rohkaisevia sanoja. Hetkiä kun aika unohtuu ja ilo hurmaa mielen. Hetki kerrallaan, huominen pitää huolen itsestään.
Tässä jotakin. Sekavaa tajuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti