On hiljaista. Poika tuhisee pienessä pakkasessa untaan ja minulla on hetki aikaa itselle. Kahvikuppi ja villasukat ovat parasta seuraa näissä hetkissä.
Mieleni on alkanut olla jännittynyt tulevaa poikamme sydänleikkausta odotellessa. Palaan päivittäin sairaalan käytäville ja teen mielikuvaharjoituksia siitä mitä kaikkea siellä odottaa. Koin hyväksi käyntimme siellä ennen Joulua. Käytävät eivät ahdista enää niin paljoa. Käytävät huokuivat myös toivoa pelon sijasta. Olin yhteydessä leikkaus jononhoitajaan ja poikamme leikkausta on hieman aikaistettu. Tarkoitus olisi tammi-helmikuussa sinne palata. Tammikuu tosin näytti aika ruuhkaiselta eli on todennäköisempää, jotta palaamme Helmikuussa takaisin. Kirurgi soittaa minulle ensi viikolla suunnitelmista tarkemmin.
Tieto on ollut toisaalta helpotus. Poikamme sormenpäissä ja varpaissa on lisääntynyt sinisyys sekä ajoittain myös huulissa. Keho viestii, jotta apua tarvitaan jotta happi kulkisi paremmin koko kehossa. Yleisvointi on muuten varsin virkeä ja touhukas. Aivan pian askeleet valloittavat meidän kodin ja niiden askelaiden syy on poikamme kaksi ihanaa pulleaa jalkaa. Maailma saa uuden valloittajan, joka tekee omat jalanjäljet polkuun jota elämäksi kutsutaan.
Tämä odotus on ollut melko raskasta. On tosin päiviä kun en edes mieti koko sydänasiaa mutta on enemmän päiviä kun siitä huolehtii. Elämä suntin kanssa on kuitenkin sellaista varpailla olemista koska on aina mahdollisuus sen tukkeutumisesta. Olemme onnekkaita, jotta olemme näin pitkälle selvinneet näin hienosti. Seuraava leikkaus antaa meille kuitenkin elämän ja huolettomuutta kun toivumme koettelemuksesta. Poikamme on osoittanut olevansa vahva ja urhea ja luotan hänen taistelutahtoonsa. Tietenkään ei elämästä koskaan varmaksi tiedä. Onneksi meillä on Jumala jonka nojaan saamme kaiken laittaa. Tämä päivä ja huominen kaikki olkoon Hänen käsissään. Emme voi muuta. On aika elää kuitenkin uskolle, toivolle ja rakkaudelle enemmän kuin pelkoon niiden menettämisestä.
Matka jatkuu. Kaadan lisää kahvia ja pyydän siunausta tämänkin päivän retkeen. Olkoon ensi viikko hyvien uutisten viikko ja tuokoon se uskoa siihen, jotta tämäkin vaihe voitetaan.....yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti