Hampaita?

Kupissa kuuma kahvi. Siskon tyttö leipoo sämpylöitä. Poika tuhisee ulkona untaan. On hiljaista. Kuulen vihdoin ajatuksiani. Pakko kirjoittaa. Puolittaa ajatusten tulva sanojen puroksi.

Viime keskiviikon leikkauksen siirron jälkeen mieli on kulkenut vuoristorataa. Toisaalta olen kiitollinen siitä, jotta poikamme tilaa seurataan niin hyvin jotta riskejä ei oteta. Toisaalta loputon odotus syö sielua ja välillä on sellainen olo, jotta tukehdun. Tuntuu, jotta lohtua ei saa mistään. Tekisi mieli juosta mutta en tiedä minne. Mieli rauhoittuu kuitenkin kun pysäytän ajatusteni ketjun ja huomaan, jotta ei meillä ole hätää. Kaikki tapahtuu ajallaan ja sen kulumista minun on vaan kestettävä. Tulee vielä aika kun huomaan tämän kaiken olleen vain tuulen henkäys vuosien saatossa. Aika kuroo meitä vahvemmaksi vaikka joskus se tekeekin niin kipeää.

Samaan aikaan kun sydän on sykkyrällä ja mieli kaipaa unta niin pojalle tulee hampaita. Yön pimeinä tunteina itkevää lasta lohduttaen itkin minäkin. Sanoin ääneen: en jaksa. Se helpotti. Kyyneleemme virtasivat yhdessä tyynyn kulmaan ja siinä rauhoituimme molemmat. Ei meidän aina tarvi jaksaa. Elämään kuuluu kipukin. Onneksi meillä on toisemme jotta kivun voi puolittaa. Kuinka lohdutonta olisi ollakkaan yksin. Näinä hetkinä on voiman jyvät etsittävä pullanmurusista ja naurun pilkahduksesta. Kumpa pian hampaat tulisivat esiin ja rauha saapuisi. Joskus liika on liikaa ja ehkä ajoittain nyt kaikki ylimääräinen tuntuu siltä.

Ensi viikolla menemme sydänultraan. Kumpa kaikki olisi ennallaan ja luulen kyllä niin. Tuo turvaa kuitenkin siellä käydä vaikka leikkaus onkin ihan oven takana. Kiitän kotisairaalaa kaikesta. Meistä kyllä pidetään niin hyvää huolta. Olen siitä todella kiitollinen joka päivä. Eräänä päivänä sain tekstarin kotisairaanhoitajalta jossa luki: "jos tarvitte minua olen teidän käytettävissä. Voimia odotukseen".  Tuli turvallinen olo. Meitä varten on kymmeniä ihmisiä, jotka ovat valmiita pitämään meistä huolen. KIITOS!

Nyt uni ulkonapätkii. Pitää mennä. Pienestä pakkasesta katsoo kaksi kirkasta silmää. Touhut odottaa. Kiitos tästä hetkestä kanssani.