Sinua tuuditan käsivarsillani,
kun tähdet syttyy taivaalle,
maailma kuin keinuu allamme,
ja hetken olemme kevyet kuin höyhenet ilmassa,
ei ole kiire mihinkään,
aika antaa meille aikaa toisillemme.
Kerron sinulle satua sankarista,
pienestä ihmisestä, joka sai tehtäväkseen taistella,
merkkinä soturuudesta rinnassa arpi,
elämän punainen lanka,
portti sydämeesi.
Kerron sinulle kuinka ylpeä olen sinusta,
sinä et ole itsestäänselvyys,
olet pieni ihmeemme,
sinä täydennät meitä,
tarvitsemme toisiamme,
kuin kuiva maa joka janoaa vettä.
Sinua tuuditan käsivarsillani.
kun tähdet syttyy taivaalle.
Kyyneleet valuvat kiitoksen purona,
pala taivasta nukkuu käsissäni.
Olen onnellinen.
Sinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti