Aamu sarastaa ja kutsuu meitä uusiin seikkailuihin,
ei ole aikaa menettää hetkeäkään,
siksi uhkut voimaa elää jokaisella henkäyksellä.
Minä hämmästelen urheutesi määrää,
miten noin pieni voi olla samaan aikaan jotakin noin suurta?
Päivä kuluu,
sinä opit koko ajan uutta,
ensi sanasi ovat musiikkia korvilleni,
pienten jalkojesi töminä tallettuu sieluuni,
minä olen sanaton,
sinun täydellisyyden ääressä.
Ilta saapuu,
sinä painat pääsi minun kehoani vasten,
et sano mitään mutta samaan aikaan puhut enemmän kuin kukaan muu,
sydämemme lyö samaa tahtia,
jokaisella lyönnillä toivoisin tekeväni sinun sydämesi ehjäksi,
mielessäni kudon suojamuuria ympärillesi,
jokainen silmukka on punottu rakkaudella.
Nukahdat,
suljen sinut iltarukoukseen.
On yö,
katson sinua ja lempeää untasi.
Kyyneleet valuvat poskiltani tyynysi reunaan,
kuiskaan: minä rakastan sinua.
Minä valvon kun sinä keräät voimaa,
minun sankarini,
minun elämäni valo.
Poikani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti