Hiljaisuus katkeaa ja itkusi valtaa koko huoneen,
elämän rumpu soi kauneinta sointiaan,
minussa kasvanut täydellisyys,
minä tulin kokonaiseksi,
kun teit minusta äidin.
Hiljaisuus katkeaa kun lääkäri kertoo uutiset,
sydämesi on särkynyt,
samassa hetkessä mekin murrumme,
kasa kysymyksiä ja kauhallinen pelkoa,
tiimalasissa hiekka valuu,
minä kysyn: eihän meidän aika lopu ennen kuin ehdimme sitä edes yhdessä elää?
Hiljaisuus katkeaa kun kirurgi soittaa,
leikkaus on onnistunut ja sinä toivut,
hento ja hauras kehosi on saanut elämän viivan rintakehään,
olet kaunis ja täydellinen- särjettynäkin.
Hiljaisuus katkeaa kun kuulemme sanat: on aika lähteä kotiin,
kuukausien taival sairaalassa päättyy,
ylpeänä kannan sinua kotia kohti,
nutun alla nukkuu pala taivasta,
huokaan: olen onnellinen.
Hiljaisuus katkeaa kun täytät puheellasi kotimme,
touhotat ja tutkit maailmaa,
elämä kuin huokuu jokaisesta henkäyksestäsi,
annat meille niin paljon,
jokainen aamu on uusi seikkailu.
Olet kohta 1 vuoden,
otan sinut syliini ja kyyneleet valuvat hiuksillesi.
Siunauksen sade,
kiitos jotta olet siinä, vasten minua.
Runo syntyi ajatuksista kun poikamme täyttää pian vuoden. Aika on mennyt nopeaan vaikka elettynä se joskus on tuntunut pysähtyvän. Paljon on mahtunut elämäämme. Päivääkään en vaihtaisi mutta osan päivien tuskasta vaimentaisin. Jokainen kyynel ja rukous on kuitenkin ollut tärkeä ja yksi vaihe elämässä. Tämä kaikki on tehnyt meistä perheen ja tarinamme ei olisi meidän jos sitä muuttaisimme. Onni asuu meidän keskellä ja sitä rakkaudeksi kutsutaan. Siinä kaikki mitä tarvitsen,
Kiitos elämälle......kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti