Näinä päivinä kun mikään ei tunnu miltään ja samalla kaikki tuntuu kaikelta. Istun suuren ihmisjoukon keskellä ja samalla huomaan olevani niin yksin. Käsipuolessani kannan omaa ja ainutta aarrettani ja koen olevani samalla siunattu mutta samalla pelon täyttämä. Kuuntelen ihmisten puhetta mutta en saa mistään keskustelusta kiinni. Puhe kuin ohittaa maailmani ja sulkeudun pimeään. Minun maailmani on tällä hetkellä pienen särkyneen sydämen kokoinen. En kykene vaikka haluaisin samaistumaan maailmaan jossa opiskellaan, hämmästellään uutta syntynyttä lasta, mietitään politiikkaa tai jaetaan kuulumisia mihin minulla ei ole koskestuspintaa. On lohduton tunne olla yksin ihmisten ympäröimänä.
Näinä päivinä kun menen kauppaan yltäkylläisyyden ja mässäilyn maailman alan voimaan pahoin. Pitkä käytävä täynnä shampoita ja hoito-aineita. On hennoille, vaaleille, vahvoille, ohuille, paksuille, kuiville, rasvaisille hiuksille juuri täsmä tuote. Kuinka pinnallisen maailman keskellä asunkaan. Samaan aikaan elän maailmassa, jossa homeisen sairaalan kätköissä elää satoja lapsia, joille mikään ei ole itsestäänselvää. Jokainen henkäys, jokainen uusi aamu on taistelun ja työn takana. Mieleni alkaa tekemään vastarintaa. Tekisi mieli huutaa ja itkeä samaan aikaan. Riisua maailma yltäkylläisyydestä niin, jotta jäljelle jäisi vain ehdoton rakkaus.
Näinä päivinä kerään kyyneleitäni paidan hihaan ja koitan kutoa niistä suojaverkon itselleni. Saan olla heikko ja kasata oman mieleni sopukoissa itseni vahvemmaksi kuin tänään. Ensin minun pitää uskaltaa särkyä ja olla alaston tuulien edessä. On avattava oma sielu vereslihalle asti, jotta uuden luominen voisi alkaa. Se sattuu, se vie aikaa mutta antaessaan saa. Tässä olen. Särjettynä.
Näinä päivinä janoan rakkautta. En jaksa antaa itsestäni mitään. Kaipaan vaan olla rakkauden kohde. Tulee aika kun osaan ja jaksan rakkautta antaa enemmän kuin sitä vaatia. Mutta nyt ei ole sen aika. Käperryn mieheni viereen ja käärin peiton turvaksi. Kaikki se mikä tänään harmitti ja itketti jääköön tämän päivän sisään. Huominen olkoon toivoa täynnä ja eheytyminen alkakoon. En uskalla toivoa enenpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti