torstai 13. joulukuuta 2012

K4

Mummu ja ukki saattoivat meidät lentokentälle. Suuri kiitos lastenklinikoiden kummeille, jotka antoivat meille siivet kun lähdimme poikamme kanssa jälleen matkaan kohti sairaalaa. Ilma oli luminen niin ulkona kuin sisällämme.  Sisäinen pyry koostui huolen ja murheen pisaroista. Pelkopeikko nosti väkisin päätään. Kantaako elämä meitä varmasti? Sidoin lentokoneessa poikani kiinni omaan turvavyöhöni ja kuiskasin hänen korvaan: kuulumme yhteen. Tuli mitä tuli, olen tässä lähelläsi.

Matka sairaalaan kaameassa ilmassa tuntui loputtomalta. Lumi pakkaantui rattaiden renkaisiin ja oli hankalaa päästä eteenpäin. Poika nukahti matkan aikana kuin keräten voimaa osastolle. Tutut maisemat olikin kohta eessä. Lasten- ja nuorten sairaala kyltti oli edessämme. Tästä se meidän matka kerran alkoi ja nyt se saa taas uuden luvun.

Tällä kertaa kyseessä on sydämen katetrointi. Olemme tänään koko päivän valmistautuneet huomiseen. Verikokeita, keuhkoröngten, kardiologin, anestesilääkärin ja erinäisten hoitajien kohtaamisia. Meitä on pidetty hyvin ajantasalla siitä mitä on edessä. Olen ylpeä pienestä taistelijastani, joka urheasti unesta riippumatta jaksoi kaikki kokeet hienosti. Uni tuli myöhään rattaisiin, jospa yö olisi parempi levon kannalta. Rakas mieheni jäi valvomaan murun unta kun oma sieluni ei pystynyt. Minä rukoilen majapaikassa. Pahin ja raskain asia on se, jotta muru ei saa syödä 6h ennen toimenpidettä. Se on iso aika pienelle ihmiselle joka ei ymmärrä miksi se kaikki tapahtuu. Herra siunatkoon rakkaitteni yön. Olen heistä molemmista ylpeä.

Kaikki tämä lähteminen ja tuleminen on henkisesti todella rankkaa. Odotus ja huoli kulkevat käsikädessä. Koko osasto kuitenkin huokuu tahdon ja taistelun voimaa. Siellä on kaikki se mitä meidän rakkaiden eteen tarvitaan jotta huominen ja tulevat vuodet saisivat olla hyviä.

Risaisi ajatuksia kaipuun keskeltä sohvalta jolla istun yksin. Otan viereeni mieheni paidan ja poikani yöpuvun. Ajatuksin olemme kaikki tässä ja se antaa voiman uneenkin. Jääköön huominen Herran huomaan ja pitäköön hän pojastamme hyvän huolen. Me rakastamme vain ja kannamme huolen sekä vaivan. Se on siunattu osa. Rakas ja raskas vanhemmuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti