tiistai 12. maaliskuuta 2013

5.4

Leivinuuni hohkaa lämpöään ja ulkona paukkuu pakkanen. Savupiipun savu muuttuu talven hengitykseksi ja tekee taivaalle savumerkkejä. Onneksi saamme olla sisällä villasukat jalassa ja nauttia tuoreen kahvin tuoksua. Arjen juhlaa.

Tänään olimme koko aamun sairaalassa. Sydän ultra, keuhkokuva, korvalääkäri, injektio, odotusta ja leikkihuoneen riemua. Sydämentila on pysynyt melko ennallaan vaikka pientä kiristymistä oli havaittavissa. Verenkierto keuhkoihin alkaa olla melko tiukassa ahtautumien tähden ja siksi leikkaus on odotettu pelastus. Saimme tänään uuden leikkausajan 5.4. Tuntuu siltä kuin olisin saanut uuden lasketunajan. Koen vahvasti jotta leikkaus on kuin uusi syntyminen meidän lapselle. Saamme uudenlaisen elämän. Saamme vapauden pelon tilalle ja voimme elää ilman kahleita jotka nyt rajoittavat elämää suuresti. Ajatus reissuista, kerhoista, matkoista ja elämästä ilman lääkkeitä saa hymyn kasvoille. Meillä on edessä ihana tulevaisuus vaikka askeleet ajottain sitä kohti ovat kovin raskaat.

Tänään korvalääkärissä kun lapseni oli kiedottu kapaloon rauhoitukseksi ja hoitaja piteli päätä paikallaan ja lapseni vuodatti sairaalan kokoisia kyyneleitä, aloin minäkin itkeä. Silitin poikani ihoa ja sanoin kuinka rohkea hän onkaan, lauloin lempilaulua hiljaa hyräillen ja koitin olla niin lähellä kuin pystyin. Oli todella avuton olo. En olisi tätä tietä lapselleni valinnut kun nyt näen kuinka paljon kipua ja kyyneleitä se sisältää. Hoitaja sanoi minulle, jotta jos minulla on pahaolla voin mennä odottamaan ja toinen hoitaja tulee pitämään lastani kiinni. Ajatus tuntui kamalalta. Nyt on aika minun olla rohkea ja reipas. Minun tunteeni ja kyyneleeni kuivaan hihani reunaan kunhan vain saan olla poikani lähellä. Minä taistelen hänen rinnallaan ja pidän kädestä kiinni kun kipu tarttuu pieneen kehoon. Me olemme yhtä kyynelissä ja riemun vallatessa.

Toivon jotta lääkärin määräämä lääke auttaa ja saamme toipua niin jotta tuo 5.4 olisi totta. Se päivä tulee olemaan raskas ja tuntematon mutta selviämme siitä yhdessä tiedän sen. Nyt tulee vain kulkea hetki kerrallaan ja elää elämää tarttuen onnen jyviin, niitä antaen ja niitä jakaen. Maailma on kaunis.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti