Avaan sälekaihtimet ja valo tulvii sisään. Seison ikkunan edessä kuin saaden valohoitoa. Sielu ja mieli kuin hörppää janoisena auringonsäteitä. Näitä säteitä on kaivattu ja näitä säteitä tarvitsen juuri nyt. Verhonraosta näen vaunut jotka tuoksuu unelta. Nuku vain pieni sankarini niin saat voimaa seikkailla. Tämä päivä on vasta alussa......
Tänä aamuna heräsimme nuhan niiskutukseen. Nuo kaksi limaista puroa pienistä sieraimistasi ei anna periksi. Minä pyyhin harsoon yhä uudestaan nenäsi kyyneleitä ja alan itsekkin itkeä. On niin toivoton olo. Eikö tämä hellitä koskaan. Yli kaksi kuukautta nuhaa ja köhinää. 2 peruttua avosydänleikkausta ja kymmeniä kertoja poliklinikalla käyntejä. Sanat:" tämä on virus, johon auttaa vain aika. " ällöttää minua. Tekisin mitä vain jotta olisit jo terve. Mielessä jyskyttää todellisuus, jotta sinun tulisi olla 2 viikkoa terveenä ennen isoa leikkausta. 2 viikkoa.!!!!Ajanlasku ei ala koskaan. Sieluani kuin syödään elävältä.
Näinä hetkinä pitää aina istua alas hetkeksi ja hengittää. Ei auta kiukku eikä tuskakaan. On pakko vain jatkaa matkaa ja uskoa, jotta huominen olisi parempi. Joskus mietin jotta miten sitä selviää kaikesta Helsingissä kun jo nyt on niin rikki. Siellä on edessä teho ja pitkä osasto-aika joka särkee niin minun kuin poikani sydäntä. Elämä on nyt tätä ja se pitää elää. Toivo ja ilo on etsittävä kahvikupin reunasta, hymystä, suudelmasta, ajasta yhdessä ja auringonsäteestä. Tässä on kaikki mitä minulla on ja toisaalta minulla on äärettömän paljon.
Ei löydy sanoja enenpää. Sekavia ajatusten jonoja. Ota kiinni jostakin ja kiitos jotta jaat elämää kanssani. Vaikka en tunne sinua etkä sinä minua, tunnen hyvät ajatuksesi. Ne kantaa kun omat jalat eivät jaksa.
Avaa sinäkin verhosi ja huumannu kevään ensisäteistä. Täytä sielusi varasto valolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti